Big Spender Wanted!

Hellettä riittääkin sitten taas vaihteeksi... Tänään on niin kaunis ilta tulossa, että taidetaan tilata pitsat ja syödä ne ulkona takapihalla. Aamusta oli joku epämääräinen koulutustiedotussysteemi työkkärissä ja minä ajattelin ovelasti mennä tällä kertaa autolla. Mappyn mukaan sinne pääsee meiltä kolmessatoista minuutissa... Ehem no paikanpäällä ei ollu mitään toivoa löytää parkkipaikkaa ja aikani pyörittyä ympyrää iskin auton parkkiin Elsasin juomatehtaan työntekijäparkkiin aika kauas työkkäristä. Olin siis 10 minsaa myöhässä ja kiva poika tiskiltä sano et joo et voi enää mennä sisään, kun ovat jo aloittaneet, mutta täytäpä tämä lomake ja se on sillä selevä. Laittaavat sitten kutsun seuraavaan infotilaisuuteen. Että olipa taas niin turha reissu ettei mitään järkeä. Pitäis vaan aina muistaa lähtee tuntia ennen tai sitten vaan mennä sillä tunnin kestävällä linkulla. Semmonen tunarointi tälle päivälle.



Kynsillä taas uutta ihanaa Catricelta. Tämä upeus on 150 Big Spender Wanted!



Ihana vadelmanpunainen lakka kultaisella hohteella.



Oikein kiva hieman tummempi kesälakka, eikä niitä ainaisia pastelleja. Tämän kanssa kävis varmasti mainiosti kultaiset leimailut, pitääpä huomenna kokeilla.



english: The heat here is unsupportable and I'm afraid it's going to stay like this for a while...
I wanted to show another great polish from Catrice and this is called 150 Big Spender Wanted! I love the way this polish looks and feels summery without being light or pastel. It's just the prettiest raspberry red with golden shimmer

Bronzey

Terveisiä työkkäristä! Olipa kerrankin kiva tapaaminen ja uusi neuvojani (kullankaima) oli erityisen mukava ja avulias. Ihmeteltiin sitten yhdessä cv:tä ja harmiteltiin työilmoitusten vähyyttä. Hän teki pari pientä muutosta cveeseeni ja ehdotti, että poistaisin työkokemuksistani kestot, koska kuukausi yhdessä paikassa kerrallaan saattaa kuulostaa monen työnantajan mieleen aika heppoiselta. Pääasia kuitenkin olisi päästä työhaastatteluun ja selitellä mahdollisia entisiä työkokemuksia sitten kasvokkain. Laitan tässä vielä modifioidun version menemään ja toivotaan, että jotain löytyisi. Lopuksi tietoteknisten ongelmien takia hän rupesi kyselemään lomasuunnitelmistani ja päädyin, kuten melkein aina selittämään, että Suomessa ei oikeasti ole pimeää vuoden ympäri. Yleensä vaan kauhistellaan, että ei ihme jos Suomessa ollaan niin masentuneita, kun aina on pimeetä... Tuntuu, että kukaan täällä ei tiedä, että pimeän talven vastapainona meillä on maailman ihanin kesä!
Josta mekin päästää muuten nauttimaan alle kuukauden päästä :D

Päivänmeikissä kesäistä pronssia ja oranssia:



Liikkuvalle luomelle Coastal Scentin irtoluomiväri Amore' Shadow, kulmaluulle saman merkin Justy Shadow ja luomivakoon metallista ruskeaa 80 pro paletista. Rajaus Essencen 08 Teddy kajalilla.



Lähikuvaa ei tänään olekaan, kun en aamulla muistanut ottaa ja nyt kesäsade on jo vienyt suurimman osan mennessään... Kuitenkin poskilla Essencen Pure Beauty Mosaic Powder 01 ja huulikiilto saman kokoelman 03 Adorable.

Summer of Love II

Ihana aamu! Aurinko paistaa niin kirkkaasti, että silmiin koskee ja ilma on trooppisen raskas. Mulla oli se parapharmacie-haastis/tapaaminen 10.20. Parapharmacie on vähän niinku apteekki, ilman lääkkeitä ja ne keskittyvät lähinnä ihonhoitoon ja luontaistuotteisiin.
Lähdin tänään puolitoista tuntia aikaisemmin, että kerkeisin ajoissa (juoksematta) perille. Ihan perus lyhyt haastattelu ja mukava haastattelija. 35 tuntia viikossa CDI eli toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Työt alkaisivat 20.07 ja sitä ennen kahdenviikon harjoittelu toisessa myymälässä + kahden kuukauden koeaika. Heillä on kuulemma todella kiire rekrytoinnissa, koska uusi putiikki avataan Baggerseen isoon markettiin piakkoin. Siellä olin vaan sen verran monta nimeä listassa, että eiköhän ne jonkun mieleisen löydä.

Päivänmeikkinä sama kun eilen kartsalla, eli Summer of Love-kokoelmasta:



Vihreä 02 Woodstock liikkuvalla luomella luomivakoon asti ja luomivaossa isolla häivytyssiveltimellä Glam Rock. Kulmaluulla 50's Fever valkoinen luomiväri. Musta nestemäinen rajaus Black Magic Woman yläluomella ja Woodstock alaripsirajassa.



Poskipuna 01 Psychedelic ja huulikiilto 02 Psychedelic, voi näitä tuotenimiä :D



Nyt alkaa iso urakka uuden kampauspöydän järjestelyssä, onneksi kahteen isoon laatikkoon mahtuu paljon roinaa. Eiköhän tästä selvitä!

Pearly Nails

Tämä päivä menikin siivotessa ja sain kynnet laitettua vasta nyt urakan päälle.
Eilen illalla meni jo kahteentoista pelkkien lentolippujen kanssa vekslatessa, vielä pitäis päättää se hotelli Lontoossa. Minä olen yhden kätevän apartementhotellin kannalla. Siinä olisi oma keittiö ja vielä ruuat hotellin puolesta. Katellaan varmaan vielä tässä, kun lähtö on vasta 24.07.

Kiva, sain puhelun tänä aamuna Pariisin Manpowerilta ja nainen olisi tarjonnut työtä viidennestätoista kaupunginosasta... Harmi. Eipä oo Manpowerit lähempänä olleet kiinnostuneita, mut ainiin mullahan on se työkkärin järkkäämä parapharmacie ryhmähaastis 29.07! Ketä ei jännittä?



Päivänkynnet tässä, käytössä muistaakseni P2-merkin vaalea helmiäislakka ja Essencen valkoisen paketin levy+musta lakka.



Huomenna alkaa alet ja lähden metsästämään vetimiä siihen matalaan kaappiin, joka on jo maalattu ja odottaa loppusilausta. Ajattelin näitä Zara Homesta, ehkä vihreänä:



Oonkohan mä jo puhunu tästä? Joka tapauksessa odotan innolla kaapin valmistumista!

Päivän ketutus

Ärsyttää ja arveluttaa hieman. Sain kutsun (lue käskyn) tälle päivälle johonkin epämääräiseen koulutusfirmaan.

"Evaluation des Compétances et des Capacités Professionelles" kuulostaa just joltain työkkärin surku yritykseltä löytää jotain hommaa pitkäaikaistyöttömille. Tämän puoli päivää kestävän kokeen suoritettuaan pääsisi (puoli vuotta!) kestävään Zaran tarjoamaan vaatemyyjä koulutukseen.

Ensinnäkin olen ymmärtänyt, että vaatemyyntiin ei ole (ei tarvitse) mitään erityistä koulutusta ihan merkonomi (cap) toimii.
Toiseksi en ole kiinnostunut vaatteista siinä mielessä, että jaksaisin vatkata niitä päivät pitkät jossain pölyisessä takahuoneessa.
Kolmanneksi jos haluaisin vaatemyyjäksi menisin ihan minne muualle vaan kuin Zaraan.

Menen nyt tuhlaamaan kauniin syksyisen iltäpäivän kyseiseen puljuun ja katotaan miten menee. Jos tuosta edes 6 kuukauden koulutuksen jälkeen pääsisi manageriksi niin tässä voisi olla jotain järkeä.

Beige

Eli siis de retour työkkäriltä. Kiva, olin tasan 08.50 paikalla ja pääsin suoraan sisään. En tiiä onko jotain ANPEn perustavanlaatuisia toimintaperiaatteita muokattu vai miksi tänään tapaaminen meni ihan eri kaavan mukaan. Rouva Minello ehdotti minulle kahta työkkärin järjestämää koulutusta. Toinen on suunnattu vaatemyyntiin, pret-a-porter esim. Zaraan ja toinen oli manager de univer marchand Coopilla (jonkunlainen osastopäällikkö) valitettavasti supermarketissa eli ei todellakaan minun alaani. Joskus 08.09 on tapaaminen ja samalla pidetään jonkunlaiset useamman tunnin pääsykokeet. Joka tapauksessa todella kiva, että hän ehdotti jotain ja jospa tuosta nyt jotain jatkoa poikisi. Hän muisti myös kehua cvetäni useampaan otteeseen ja ihmetellä miksi en ole saanut enempää työtarjouksia tai ylipäätään haastatteluja. Sen kun tietäis!

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa New Lookista ostamaani jakkupuvun takkia. Musta, puuvillainen ja todella hyvin istuva, kerrassaan mahtava löytö. Alle Hennesin beige teepaita jossa on paljon kyseenalaista huomiota herättänyt kotka kuva... Saakelin vähä-älyiset äijät! Tietää tasan missä silmät pyörii, ei ainakaan lähelläkään silmien tasoa. Annappa olla täällä pikkasen muodokkaampi ja heti saat kuulla vaikka minkälaista kommenttia ja viheltelyä. Pahimmillaan esim. ratikassa monet ukot luulevat, että on ihan ok hinuttaa polvea vasten!! Viimeks menin niin lukkoon etten saanu sanaa suustani. Kihisin raivosta ja voin kuvitella savun nousevan korvistani. Ensi kerralla nousen tasan ylös ja sanon painavan sanani ääneen.

Asiasta seitsemänteen. Olisin voinut ottaa kuvan takista päälläni, mitä järkee sitä nyt on puhua jostain epämääräisestä jota kukaan ei ole nähny.. Note to self: pitääkin harjoitella muotibloggari poseerausta kylppärissä :D





Meikkinä samalla kerralla puseron kanssa Hennesiltä ostamani meikkipaletti.
Oikeanpuoleiset beiden eri sävyt ja laitoin raikastukseksi vaaleinta sinistä korostamaan kulmaluuta. Huulilla Hennesin Rich Lipglossin nude sävy Rosetan.



Korostuksiin ja varjostuksiin H&M aurinkopuuteri.



Ripset on ihan omilla teillään tänään... ja kukaanhan ei huomaa luomelle lävähtänyttä ripsaria ;)

Dark Knight

Maanantaina käytiin cine-cool viikon kunniaksi (kaikki elokuvat 4€!) katsomassa uusin Batman. Minusta ainakin paras Batman tähän mennessä, vaikka olikin todella pitkä... En tiedä oliko näytöksessä suurin osa porukasta ulkomaalaisia vai ovatko ranskalaiset vihdoinkin oppimassa lukemaan tekstityksiä :) Version original-näytöksen sali oli nimittäin harvinaisen täynnä.



Jostain ihmeellisetä päähänpistosta tilasin Ebaystä nuo bambu-korvikset. En tullu kysäisseeksi niiden kokoa ja ne ovatkin todella isot ja painavat. Kukapa sitä ei katu-uskottavuuden takia olisi valmis kärsimään!

Ajattelin tehdä hieman tavoistani poiketen aika utuisen silmämeikin. Ei siis tiukkoja rajauksia eikä kovin kirkkaita luomivärejä, enemmänkin sellainen utuinen fiilis.



Hennesin minipaletistä vaaleinta kulmaluulle, Essencen tummaa violetin harmaata liikkuvalle luomelle ja tumminta vaaleanpunaista luomivakoon häivytykseksi. Poskipunana Lancomen voidemainen Blush Focus 13.

Huomenna sitten TAAS se ihana työkkäri miitinki. Ja sama vanha tuttu, Madame Minello. Odotan innolla, NOT!! Oikein kivan ajankin olivat mulle varanneet 8.50 eli saan lähteä kotoa hyvinkin kasin pintaan. Ei siinä mitään jos tuosta olisi jotain hyötyä. Joudun tasan odottamaan puolisen tuntia, koska kaikki ovat niin kiireisiä. Sitten pääsen 15 minuutiksi puhutteluun, jossa tulostellaan työtarjouksia ja hän kirjoittaa raportin tapaamisestamme... Onneksi huomenna on kuitenkin perjantai ja viikonloppu edessä.

Työkkäri vol. 15

Huoh. Arvatkaa ihan reippaasti mikä oli tänään uuden työkkäritätin ehdotus, miksi minun on niin vaikea työllistyä?

Oiskohan se ne Suomen ja Ranskan kulttuurierot!!!
Voi elämä. Sehän se onkin! Voi, ei tarvinnu kun vuosi käydä työkkärissä nuokkumassa, kun sai näinkin järkeenkäyvän vastauksen. KIITOS!

"Cveesi on erinomainen, otamme nyt selvää, että missä tökkii. "

Nyt lähden lepuuttamaan hermoja Saksanpuolelle Mintun kanssa jos valtavilta mielenosoituksilta pääsemme ratikkaan...





Päivänmeikki Leishi-pigmenteillä 13 & 38. Kuvista puuttuu kokonaan ihana kultainen hohde, mutta käyttäkää mielikuvitusta :)

A.n.p.e

Päivänmeikki Essencellä viime kesän Suncet Cruise lookin paletti 01 Sunglasses at night :)
Ei muuten näe, että tummintä sävyä käytetty liikkuvalla luomella, näin kuitenkin on :D
Työkkärissä oli tiistaina harvinaisesti ihan kivaa. Saavuin muodikkaasti 15 minsaa myöhässä, koska jäin tietenkin väärällä ratikkapysäkillä pois. Meitä oli jotain alle kymmenen pitkäaikaistyötöntä ressukkaa ja erittäin tehokas Madame Minelli. Toivottavasti hän ei nyt loukkaannu jos esiintyy omalla nimellään. Kuitenkin hän yksinpuheli reippaan tunnin ja täytätti meillä kaksi sivuisen kyselyn jonka tarkoituskena oli varmistaa sopivuutemme kaupalliselle alalle.
Missään vaiheessa hän ei maininnut, että ne vaivalla täyttämämme paperit saimme pitääkkin itse.
Samaan ryhmään sattui harvinaisen puhelias ja tatuoitu entinen leipomon myyjä, pari epämääräistä nuorempaa henkilöä ja raskaana oleva huivitettu nainen. Kolme kiinalaisen oloista tyttöä joutui lähtemään heti alussa jonkun toisen autettavaksi, kun kävi nilmi että he eivät osanneet täyttää kyselylomaketta ranskaksi.
Kuunneltiin siinä Minellin yksinpuhelun lomassa sitten melkein loputonta valituksen virtaa Dolce&Gabbana kaulakoruun koristautuneelta leipomotyöläiseltä. Ihan samat ongelmat kuulosti meillä kaikilla olevan eli esim. se että suureen osaa työhakemuksista ei saa minkäänlaista vastausta. Minelli epäili, että monet jättävät menemättä työhaastatteluihin... Ihan vise joo.

Tunnin kuluttua Minelli jätti paikkansa nuorelle, hyvin tummalle, vahva-aksenttiselle miehelle. Siinä oli muuten reipas tyyppi. Se jaksoi innostua cveen teosta ja erinäisistä työnhakuun liittyvistä syy-seuraus suhteista. Epämääräistä, kyllä vaan. Ei päätä eikä häntää.

Tämän jälkeen meidät kutsuttiin yksitellen eri työvoimaneuvojien pakeille. Minulle sattui hauska Einstein tukkainen intialainen mies... Oikein mukava tyyppi, muttei osannut sanoa minulle neuvoksi juuta eikä jaata. Ehdotti vain lopuksi, että kielitaitoisen ihmisen kannattaisi kokeilla vastaanottovirkailijan tai muun kieliä vaativan työn etsiskelyä. Ihan varmasti ne siellä esim. hotellin respassa haluaavat kosmetologia töihin. En vaan jaksa uskoa, koska sillekin alalle on omat koulunsa.

Edistystä

Jei. Sain vihdoin suuni auki työkkärissä ja samalla sanottua etten halua työskennellä varsinaisesti kosmetologina vaan enemmänkin myyjänä ja meikkaajana. Kylläpä helpotti. Ens kerralla sitten tapaminen onkin ihan toisessa työkkärissä eri puolella kaupunkia. Hautepierren työkkärissähän minä aikaisemmin olinkin kirjoilla ja sen kynsikurssiasian takia siirryin tuonne palvelupuolelle. No nyt saan ainakin toivottavasti huokasta hieman tämän asian tiimoilta. Jaksaavat juoksuttaa, eikä mitään oikeesti saada aikaiseksi.
Kulta just soitteli omasta anpe-tapaamisestaan ja ihan yhtä hankalaa oli ollu. Kaksi tuntia jollotusta ja sitten ilmoittivat et vielä toiset kaksi tuntia jollutusta tai sut laaseroidaan (radiation) työnhakijoiden listalta. Ihan hauska, koska Mintun pitäis tulla ihan any time now ja ois pizzaa ja vinkkua luvassa. Oikein mukava etteivät ilmottaneet 4 tunnin sessiosta etukäteen.
No nyt se on kuitenkin tulossa kotia päin, onneksi.

Edistystä toisessakin mielessä, nimittäin Strasbourgin shoppailumahdollisuudet kasvavat olemattomasta nähtävästi huomattavaan tämän vuoden kuluessa.
Halleihin on jo tuloilmoituksensa lätkäissyt englantilainen New Look. Glamourissa on ollu monesti puljun vaatteita ja kenkiä ja lupaavalta vaikuttaa. Edullista ja muodikasta (ei mitään uutta siis sinänsä).
Kaksi valtavaa ostoskeskusta on rakenteilla, toinen ihan pääkallopaikalle Place Kleberille:

ja toinen kanaalin rannalle.

Näin toiveikkaana jään odottelemaan illanviettoseuraa

Värit

Eilen nettiä selatessani inspiroiduin tästä Pantone.incin kevät värisuunnitelmasta. Antibiooteista johtuvan yleisen nuutuneisuuden yritän selättää viimeistään huomenna. Tekaisen sellaisen kevätmeikin, että ei oo ennen nähtykään. Pitäis kyllä yrittää olla vakuuttavasti nuutunut 09.45 huomenaamulla työkkärissä, kun en varmasti ole ollut tarpeeksi aktiivinen heidän mielestä. Enhän mä olekkaan :D Uudistettiin just kullan kanssa mun cv viimeisimmän työkkäritätin mielen mukaiseksi. Ois pitäny käydä sitä tyrkyttämässä kaikkiin mahdollisiin puljuihin. Oikeesti ei oo kauheesti inspannu, kun ensin olin viikon poski turvoksissa ja sitten viikko pahoinvointia lääkkeistä.

Ajattelin tutkia meikkiarsenaaliani siinä toivossa, että omistaisin joitain näistä väreistä jo valmiiksi.



Eiköhän näillä jotain saada aikaiseksi

Vous êtes unique...

Olette ainutkertainen...

Siis näin hellästi köyhää, mutta uskollista asiakasta muistettiin tänään Yves Rocherilla.
Sain kaksi tuotetta yhden hinnalla ja koska meillä vaihtuu kanta-asiakaskortti, niin se entisen kortin täyteen ja minkä tahansa lahjan. Ahneena tietenkin olin jo käyny hyllyjä läpi ja valkannut hinnakkaimmasta päästä 28,50 maksavan kiinteyttävän voiteen. Nyt kun tuo painokin on tippunu viis kiloo niin ois kiva jos nahka kuitenkin pysyis mukana menossa.

Ihan muuten niinku Suomessa ei ois Yves Rocheria.. Osaan olla kyllä todella eksoottinen.

Kävin tänään kaupungilla pyytämässä hinnat kahdesta yksityisestä tekokynsikursseja järjestävästä koulusta. Torstaina työkkärissä sitten pitäis saada ne päättäjät vakuuttuneiksi, että sellainen kannattais mulle kustantaa..

Käytiin vielä Auchanissa ruokaostoksilla. Mentiin kaupungista ratikalla ja anoppi tuli sit autolla heittämään kotia. Auchanin yhteydessä meillä on valtava ostoskeskus, jossa ei sinällään ole mitään jännää tai kivaa ostettavaa ainakaan mulla. Mutta yksi ainainen pysähtymisen ja suuren haikeuden aiheuttaja on ikkunallinen eläinkauppa. Voi niitä pupuvauvoja! Tänään oli kolme erillistä koppia täynnä. Mustia, harmaita, maitokahvinvärisiä... Extra nain eli hermeliinejä oletan. Jos vaan en ois allerginen niin voi että meillä voi olla ihqq yhdessä. Onneks on kulta jota saa helliä ilman Aeriustakin

Työhaastattelu

Voi elämä. Jotenkin hommauduin ihme liemeen, ihan huomaamattani viimekerralla työkkärissä. Todellakin se tehokas ihminen soitti erääseen työtarjouksen laittaneeseen epilointifirmaan ja tarjosi minua. Nyt kävi niin huonosti etten osannut tarpeeksi selvästi ilmaista, etten todellakaan ole kiinnostunut tavallisesta kosmetologityöstä. (hirveetä kieltä) Sanoin kyllä, että olen kiinnostuneenpi myynti ja meikkauspuolesta ja niissä koen olevani vahvoilla. En todellakaan halua sulkeutua jonnekkin ihme hoitolan takahuoneeseen repimään karvoja kenestäkään.

Elkäähän mitään. Jouduin siis työvoimatoimiston velvoittamana lähettämään cveen tähän edeltä mainittuun Espace Epilation puljuun. Noh se nainen soitteli sitten eilen et pääsenkö kello 14.00 haastatteluun.
Ihan hieno hoitola, nuoria hymyileviä kosmetologi tyttöjä paljon. Se itse pomo oli kauheen nätti, herttanen, ehkä marokko-algeria akselilta peräisin oleva, about 35 nainen. Okei mennään sitten yhteen niistä kauhua herättävistä takahuoneista, jossa ovessa oli jonkun tehokkaan Yazminan nimi.

Se sitten käy kyselemään niitä ärsyttäviä iänikuisia kysymyksiä. "Miten kauan olet ollut Ranskassa?" "Miksi olet tullut?" "Miksi olet ollut melkein vuoden työttömänä?"... ja jatkuu samaa rataa. "Ai olet tullut Ranskaan jonkun miehen perässä? Mulla alkaa mieliala laskea. Tää on just tätä, jota sain kuulla aika paljon silloin 3,5 vuotta sitten. Ja sukulaisilta. "Lutka se on, joka ensimmäisen ottajan mukaan lähtee". Noh nostin vähän leukaa pystyyn ja sanoin, että päivääkään en ole tätä päätöstä katunut ja tekisin saman päätöksen jos uudestaan olisi tehtävä. "Mitäs tämä sinun mari (mies) sitten tekee työkseen?" Olin itse käyttänyt sanaa copain (poikakaveri) alussa. Minä vaan että "diplomi-insinööri ja eihän se minun mies ole". Nainen kääntää selän ja sanoo kovaan ääneen "Mutta tehän asutte yhdessä?? No ei se kai mikään katastrofi ole... Mulla tipahti leuka tässä kohdassa aika pahasti.

"Kokeillaanpas sitten näitä sinun työskentely tapoja, sinullahan tietenkin on aikaa?". Tässä vaiheessa en kehdannut sanoa, että se minun synninteko partneri kyllä itseasiassa odottelee kaupungilla. Se kiskas housut pois ja kapusi hoitopedille. Oli muuten karvaset jalat.. Noh sitten piti selittää mitä aioin tehdä ja se sitten komentoi koko ajan miten hänen mielestä tulisi tehdä. Epiloin sitten kuumavahalla toisen jalan ja hän totesi vaan että näkee kyllä, ettei mulla ole minkäänlaista rutiinia. Noh eipä vise koulusta olekkaan kuin mitä yli neljä vuotta, enkä edelleenkään tee hoitoja mielelläni. Monikin kosmetologi tekee muuta työtä juuri esim. myyntiä. Melkein kaikki esim. Sokoksen kosmetiikkapuolen myyjät ovat kosmetologeja (ainakin Kajaanissa) Eihän kalliita kosmetiikkatuotteita myydä ihan tavallisella kaupallisella koulutuksella?

Ja sitten se sano et joo ei hän mulle sitä työpaikkaa tarjoa, mutta soittaa maanantaina sille minun työkkärivastaavalle ja keskustelee sen kanssa jos saatasiin minulle just se kynsikurssi-tyylinen harjoittelu joku-ihme-sopimus. "Sinähän olet kiinnostunut ja valmis oppimaan". Työkkärin listoilta poispotkimisen pelossa selitin jotain epämääräistä et "joo kai ". "Koska eihän kaikki halua tehdä epilointia" Hello! Teki mieli sanoa, että niinpä! Enhän minä tähän paikkaan halunnutkaan, vaan se työkkärin täti pakotti. Todellakin ne poistaa listoilta ne, jotka eivät vastaa heille annettuihin tarjouksiin.
Jännä sinäänsä, kun enhän minä hyödy mitään siitä työkkärin listoilla olosta. Ainakaan rahallisesti, koska Ranskassa työttömyyskorvausta saavat vain ne, jotka ovat jo työskennelleet nimimissään 6 kuukautta. Ei paljon naurata. Ajatelkaan esim. nuoria valmistuneita. Kultakin on työkkärissä kirjoilla, mutta eihän sieltä rahaa tipu ehei. Jos rahaa jostain syystä elämiseen tarvisee, saa sitä sossusta jos asuu joko yksin tai samaa sukupuolta olevan kanssa... Nyt vois sitten kysyä et no milläs me eletään? Ja karmea totuus on että vanhempien siivellä. Minullahan on marraskuussa viety hakemus sossuun ja päätöstä en ole saanut. Enkä ole uskaltanut soitella perään, koska nehän on varmaan tehny tarkastuksen anopin luo missä minä virallisesti asun. Kattoneet, et joo siellähän ne haurehtaa... kaksi nuorta miestä, nuori epäilyttävä ulkomaalainen nainen ja vanhempi rouva. Kultahan asuu virallisesti täällä. Heheheh. Surkee tilanne.

Jospa huomenna

Torstainen työkkäri meni todella hyvin. Se nainen kuunteli, neuvoi ja ehdotteli kaikenlaisia ratkaisuja. Minulla ois nyt kaksi eri mahdollisuutta saada se rakennekynsi-todistus. Eli joko yksityisen koulun kurssi (KALLIS) johon voin saada maksuapua jopa 2000€ asti, muutenhan ei tulisi kysymykseenkään, entinenkin opintolaina odottaa maksuaan. Ja jos ei se onnaa niin mahdollisuus saada rekrytöintiä edeltävä toimenpide (loistava suomennos) L'action préparatoire au recrutement siis. Missä tahansa rakennekynsiä tekevässä yrityksessä 450 tuntia ja mulle maksettais siitä 650€ kuussa!! Yritykselle maksettais kans jotain pientä, koska ne joutuis antaa yhden työntekijän vastaamaan mun tyhmiin kysymyksiin. Ja sitten niiden tulee tarjotan mulle minimissään 6 kuukauden määräaikainen sopimus.
Molemmat vaihtoehdot on ihan hyviä ja mulla onkin 7.2 seuraava tapaaminen heidän koulutusvastaavan kanssa, johon mun pitää toimittaa kahden koulun hintatarjousta mun nimellä ja sitten ne tekee päätöksen.

Viikonloppu oli aika mielenkiintoinen eli torstaina heti aamusta liikenteeseen. Sitten puolelta päivin oltiin anoppilassa ja todella tavoistaan poiketen hän oli tehnyt ruokaa. Ja tietenkin kun ollaan kevennyslinjalla niin tarjolla raclettia (my favourite) eli hirvittävän rasvaista juustoa sulatettuna keitinperunoitten päälle ja tällä kertaa mukaan vähän uutta melkein rasvatonta pekoni hilettä. Kiva, ettei raclettia ollut enempää kuin 100g per turpa koska muuten olisi saattanut käydä huonosti. Syötiin sitten yhdessä avokin äidin ja pikkuveljen (20v) kanssa. Heti sitten viemään veljee kaupungille kouluun ja kokeeseen. Sitten keksittiin, et kun kerran ollaan autolla liikenteessä, niin käydään Kehlissä (Saksassa) vähän kauempana keskustassa olevissä ruokakaupoissa. Kaikkea kivaa sieltä tietysti mukaan tarttui: giniä, vodkaa ja koskenkorvan tapaista. Huom Lidlistä... normaali 75cl about 35% alle viis euroa pullo. Noilla sitten selvitäänkin toivottavasti todella pitkään. Riippuu varmaan vähän vieraskannasta :D

Sitten kolmen aikaan Minttu jo soittelikin ja oli tulossa meille pyykinpesuun. Kivan erikoinen ilta vain pari kaljaa ja lasit Smirnoff icee. Syötiin hyvät salaatit ja katottiin Stardust elokuva joka multa meni suurimmaks osaksi ohi, uni vei. Näin voi käydä kun ei ole tottunut nousemaan ihmistenaikoihin.

Perjantaina olikin odotetut Mintun tuparit. Me aloteltiin jo reippaina seitsemän aikoihin (huom ne harvat jotka täällä juovat, eivät todellakaa aloita ennen kymmentä) Meillä vähän pakko, koska just tämä aikasemmin kehumani Strasbourgin joukkoliikenne ei huolehdi puolen yön jälkeen kaupunkiin hummaamaan jääneistä. Se mielessä, olimme tavalliseen tapaan kolmestaan viinipullon kimpussa hyvissä ajoin siis. Pyörihän siinä niitä reippaita nuoria neitosia, jotka tulevat nyt sitten jakamaan asunnon keskenään.
Kaikki olivat oikein mukavia, varsinkin ne ihanasti espanjaa vääntävät tyttäret. Niitä kertyikin sitten illanmittaan ihan kehuttava määrä oisko 10-15. Ja mikä hauskinta toivat uutta suomalaista verta mukanaan! Kiva ylläri.
Joku teki todella hyvää pizzaa jossain vaiheessa.
Joku toi jossain vaiheessa koko lössille erilaiset juhlahatut.
Joku keksi jossain vaiheessa et lähtevät baariin ja me saatiin vaihdoin rauha palaamaan.
Emäntä reippaana lupasi meille yöpaikan, joten jatkoimme iloisina iltaa vielä kellon lyötyä puolen yön. Porukka alkoi taas lisiä joskus yhden aikaan ja tavattiin Mintun hauska virolainen ystävä, joka oli uskomaton tehonainen. Oikeesti. Tässä hän selittää ranskanpoijjille meidän pohojoisen tyttöjen alkuperää :

Liekkö tullu selväksi....














Lauantaina käytiin hönkimässä pahimpia krapulahöyryjä L'orangeriessa,
ärsyttävien lapsiperheiden kiusaksi.















Mulle muuten soitti joku naisihminen perjantaina ihan yllättäen. Oli nähny mun cv Monsterin sivuilla ja ehdotti todella kiinnostavaa työpaikkaa. Ja minä menin ihan lukkoon ja "joo ei tää nyt kyllä ole ihan mitä etin" MITÄ?? Mistä se tuli? Miksi ihmeessä en olisi kiinnostunut. Noh hämmennyksestä selvittyäni yritin soittaa takaisin ja pentele oli vissiin kerinny jo pinkaista viikonloppu menoihinsa. Eli maanantaina heti aamusta ja niin kauan et se vastaa!

Nakkikeittoa kiitos

Ihana kerrankin yhdessä kokata. (Yleensä minä leikin kodinhengetärtä, jäänne ajoilta, kun toinen kävi koulua) Jännä kun ollaan nyt jo melkein nelisen kuukautta oltu kahdestaan päivät kotona. Kulta valmistui diplomi-insinööriksi joskus lokakuussa ja siitä asti ollaan molemmat enemmän ja vähemmän oltu työnhaku päällä. Kuitenkin vaikka ollaan tosiaan kotona kahdestaan, aika kuluu hirveän nopeasti eikä olla riideltykään varmaan yhtä kertaa enempää. Jotenkin olen siinä luulossa, että meillä ei ehkä menisi näin hyvin jos oltaisiin kummatkin omilla tahoillamme töissä ja nähtäisiin vain lyhyesti illalla.

Viime huhtikuussa olin töissä Body Shopissa ja työajat olivat todella raskaat 09.00-19.30 ja tunnin ruokatauko. Siinä kun viettää päivän jaloillaan hypähdellen, milloin minkin tärkeän rouvan rasvantarpeen mukaan, on kotiin päästyään kahdeksan jälkeen aivan rikki. En jaksanut tehdä ruokaa, keskustella, enkä tehdä oikeastaan yhtään mitään. Siihen aikaan vielä meillä ei ollut lämmitystä, eikä thus lämmintä vettä, iltainen vedenlämmitys ja kattilapesu veivät viimeisetkin mehut. Kuitenkin mikä hirveä pettymys, kun määräaikaisen sopimuksen päätyttyä, pomo vaan osoitti ovea ja sanoi "en koe olevani valmis tarjoamaan sinulle vakituista paikkaa".

Uskomatonta miten naisten oikeuksia puolustava ja kaikenmaailman vääryyksiä vastustava yritys jätti ainakin minulle todella pahan jälkimaun. Kukaan muu kuin pomo ei tiennyt yhtään mistään mitään. Kukaan muu ei osannut tehdä yhtään mitään. Hän varmasti oli kova kaupanteon ammatilainen, mutta kosmetiikasta/kauneudesta/meikkaamisesta saatikka hyvästä asiakaspalvelusta hän ei tiennyt mitään. Eikä muuten puhunut muita kieliä kuin ranskaa. Kyllä Sannaa tarvittiinkin sitten useampaan kertaan päivittäin kun kävi: amerikkalaisia, englantilaisia, espanjalaisia, saksalaisia ja jopa yks todella mukava suomalainen :D
Okei useamman kerran sain kehuja asiakkaille tekemistä meikeistä. Aika jännä muuten, kun olin ainoa meistä viidestä myyjästä jolla oli kauneudenhoitoalan koulutus. Kaikki kyllä saivat meikata sydämensä kyllyydestä ja tepastella ympäriinsä tyylikäs meikkisivellinvyö päällä...

Tämänkin karvaan pettymyksen jätän ihan omaan arvoonsa ja ajattelin piristykseksi näyttää teille tälläisen kivan uuden Strasbourgilaisen kaupan sivut: Aquatinte. Eli skadinaavista taidetta & desingnia. Meidän aikasempi Ruotsalainen Kauppa veti viimeiset henkäyksensä tämän kuun alussa. Ei vise oikein niiden villatöppöset käyneet kaupaksi. Sieltä sai kyllä Turkinpippuri jättipusseja sekä Geishaa... Toivotaan nyt tälle uutuudelle pitkää ikää. Lienee muuten suomalainen omistaja kun sivutkin on myös suomeksi. Pitää käydä pikaiseen tarkistamassa pulju, ei tiiä vaikka töitä irtois! Ihan niinku joo.

Oli kyllä oikein erikoisen ihanaa nakkikeittoa, johtusko just tuosta hellästä yhteispanoksesta? Ja uskomatonta kyllä mulla näyttää Flexipoint vielä 10 käytettävissä olevaa pistettä... hmm
Kaapissa istuu avaamaton pukilta saatu After Eight jättilaaki, ei varmaan kauaa. Minttu jäi nyt kyllä ilman, kun ei tänään kerinnytkään vierailemaan, kieh kieh.

Huomenna on sitten 10.10 se Anpe (työkkäri) Pakko ois saaha kaikki kysyttyä, vaadittua ja hoidettua. Katsotaan osaanko olla tarpeeksi täräkkänä huomenissa.