lauantai 2. helmikuuta 2008

Työhaastattelu

Voi elämä. Jotenkin hommauduin ihme liemeen, ihan huomaamattani viimekerralla työkkärissä. Todellakin se tehokas ihminen soitti erääseen työtarjouksen laittaneeseen epilointifirmaan ja tarjosi minua. Nyt kävi niin huonosti etten osannut tarpeeksi selvästi ilmaista, etten todellakaan ole kiinnostunut tavallisesta kosmetologityöstä. (hirveetä kieltä) Sanoin kyllä, että olen kiinnostuneenpi myynti ja meikkauspuolesta ja niissä koen olevani vahvoilla. En todellakaan halua sulkeutua jonnekkin ihme hoitolan takahuoneeseen repimään karvoja kenestäkään.

Elkäähän mitään. Jouduin siis työvoimatoimiston velvoittamana lähettämään cveen tähän edeltä mainittuun Espace Epilation puljuun. Noh se nainen soitteli sitten eilen et pääsenkö kello 14.00 haastatteluun.
Ihan hieno hoitola, nuoria hymyileviä kosmetologi tyttöjä paljon. Se itse pomo oli kauheen nätti, herttanen, ehkä marokko-algeria akselilta peräisin oleva, about 35 nainen. Okei mennään sitten yhteen niistä kauhua herättävistä takahuoneista, jossa ovessa oli jonkun tehokkaan Yazminan nimi.

Se sitten käy kyselemään niitä ärsyttäviä iänikuisia kysymyksiä. "Miten kauan olet ollut Ranskassa?" "Miksi olet tullut?" "Miksi olet ollut melkein vuoden työttömänä?"... ja jatkuu samaa rataa. "Ai olet tullut Ranskaan jonkun miehen perässä? Mulla alkaa mieliala laskea. Tää on just tätä, jota sain kuulla aika paljon silloin 3,5 vuotta sitten. Ja sukulaisilta. "Lutka se on, joka ensimmäisen ottajan mukaan lähtee". Noh nostin vähän leukaa pystyyn ja sanoin, että päivääkään en ole tätä päätöstä katunut ja tekisin saman päätöksen jos uudestaan olisi tehtävä. "Mitäs tämä sinun mari (mies) sitten tekee työkseen?" Olin itse käyttänyt sanaa copain (poikakaveri) alussa. Minä vaan että "diplomi-insinööri ja eihän se minun mies ole". Nainen kääntää selän ja sanoo kovaan ääneen "Mutta tehän asutte yhdessä?? No ei se kai mikään katastrofi ole... Mulla tipahti leuka tässä kohdassa aika pahasti.

"Kokeillaanpas sitten näitä sinun työskentely tapoja, sinullahan tietenkin on aikaa?". Tässä vaiheessa en kehdannut sanoa, että se minun synninteko partneri kyllä itseasiassa odottelee kaupungilla. Se kiskas housut pois ja kapusi hoitopedille. Oli muuten karvaset jalat.. Noh sitten piti selittää mitä aioin tehdä ja se sitten komentoi koko ajan miten hänen mielestä tulisi tehdä. Epiloin sitten kuumavahalla toisen jalan ja hän totesi vaan että näkee kyllä, ettei mulla ole minkäänlaista rutiinia. Noh eipä vise koulusta olekkaan kuin mitä yli neljä vuotta, enkä edelleenkään tee hoitoja mielelläni. Monikin kosmetologi tekee muuta työtä juuri esim. myyntiä. Melkein kaikki esim. Sokoksen kosmetiikkapuolen myyjät ovat kosmetologeja (ainakin Kajaanissa) Eihän kalliita kosmetiikkatuotteita myydä ihan tavallisella kaupallisella koulutuksella?

Ja sitten se sano et joo ei hän mulle sitä työpaikkaa tarjoa, mutta soittaa maanantaina sille minun työkkärivastaavalle ja keskustelee sen kanssa jos saatasiin minulle just se kynsikurssi-tyylinen harjoittelu joku-ihme-sopimus. "Sinähän olet kiinnostunut ja valmis oppimaan". Työkkärin listoilta poispotkimisen pelossa selitin jotain epämääräistä et "joo kai ". "Koska eihän kaikki halua tehdä epilointia" Hello! Teki mieli sanoa, että niinpä! Enhän minä tähän paikkaan halunnutkaan, vaan se työkkärin täti pakotti. Todellakin ne poistaa listoilta ne, jotka eivät vastaa heille annettuihin tarjouksiin.
Jännä sinäänsä, kun enhän minä hyödy mitään siitä työkkärin listoilla olosta. Ainakaan rahallisesti, koska Ranskassa työttömyyskorvausta saavat vain ne, jotka ovat jo työskennelleet nimimissään 6 kuukautta. Ei paljon naurata. Ajatelkaan esim. nuoria valmistuneita. Kultakin on työkkärissä kirjoilla, mutta eihän sieltä rahaa tipu ehei. Jos rahaa jostain syystä elämiseen tarvisee, saa sitä sossusta jos asuu joko yksin tai samaa sukupuolta olevan kanssa... Nyt vois sitten kysyä et no milläs me eletään? Ja karmea totuus on että vanhempien siivellä. Minullahan on marraskuussa viety hakemus sossuun ja päätöstä en ole saanut. Enkä ole uskaltanut soitella perään, koska nehän on varmaan tehny tarkastuksen anopin luo missä minä virallisesti asun. Kattoneet, et joo siellähän ne haurehtaa... kaksi nuorta miestä, nuori epäilyttävä ulkomaalainen nainen ja vanhempi rouva. Kultahan asuu virallisesti täällä. Heheheh. Surkee tilanne.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No, olipahan tilanne! Tervetuloa Ranskaan -kokemus oikein negatiivisimmasta päästä, sanoisin.

En halua neuvoa, mutta..

Jos on työhaastattelijana arabinainen, niin sellainen valkoinen valhe kuin että olet naimisissa ei ole ehkä maailman kamalin asia. Suomalainen rehellisyys kannattaa parhaiten Suomessa. Vaikka et halunnut sinne paikkaan, niin kai sielläkin olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin epiloida? (Oon pahoillani, en tietenkään tunne alaa joten oon siis todella huono sanomaan oikeasti mitään...)

toivottavasti tärppää ja josatin sellasesta paikasta joka kiinnostaa! Työllisyyspolitiikka on kyllä todella outoa tässä maassa..

Sanna kirjoitti...

Kiitos, kun vaan jaksaisikin yrittää. Tuossa valkoinen valhe hommassa on vaan se ylpeys kohta, että koen omaavani oikeuden päättää omasta elämästäni. Vois kuvitella, että kolme ja puoli vuotta yhdessä asuneilla on ehkä joku syy miksi eivät ole naimisissa. Esim. raha. Kun ei ole omaa rahaa ei oikein voi suunnitella ikimuistoisiä häitä kahdesta maasta tulevien sukulaisten välillä.

Anonyymi kirjoitti...

^Joo, siis ymmärrän täysin, mutta ei siun tartte sitä sille kertoo. Kun ei se kuulu kenellekään muulle eikä toisaalta loppujen lopuksi ees kiinnosta. Parempi silittää myötäkarvaan... Sitäpaitsi eihän se ylpeys siitä mitään kolausta saa - parempi vaan jos saat työpaikan ja tolleen voit tavallaan asettua konservatiivisten ranskalaisten yläpuolelle. Kyllä mullakin aluksi oli vaikeeta näitten kanssa, mutta nyt oon ajatellu vaan, että mitä kellekään miun asiat kuuluu. Suomalaiset on vaan niin umpirehellisiä. :)

Sanna kirjoitti...

Pitäs vaan löytää se sisäinen "c'est la vie" -asenne, ja ottaa asiat vähemmän vakavasti. Kiva kuulla, että olet omasi jo löytänyt :D

Stazzy kirjoitti...

Sori mä nyt ihan hirveästi, mutta hörötin ääneen. Ei varmasti ollut yhtä hupaisa tilanne todellisuudessa. Jotenkin vaan kuvittelin sut siellä takahuoneessa epiloimassa haastattelijaa...

Sanna kirjoitti...

Ehhehheh, voin oikeesti kuvitella. Yks syy (tuo koomisuus) miksi juuri en halua epiloida ketään muuta kun itseäni...