torstai 1. lokakuuta 2009

Blääh

Olipa erikoinen päivä tänään.

Heti ensimmäisenä aamusta sain puhelun jostain työnvälitysfirmasta. Puhelu alkoi useamman sekunnin niin-niin haloo-haloo vaihtelulla ja aloin jo olla melko varma, että puhelimessani on jotain vikaa. Ihminen kyseli pitkään cveestäni ja sai lopuksi sanottua, että kyseinen osa-aikainen paikka olisi Pariisissa. "Niin tehän asutte siellä enhemissä..." Mulla meni vähän aikaa ennenkuin hokasin, että hän tarkoitti tuppukyläämme. Muiden ranskisten kuin Elsasilaisten on ylivoimaisen vaikeaa ääntään saksansukuisia suku- ja paikannimiä. Joka tapauksessa hän lupasi pitää cveeni tallessa. Ei muuten etes vaivaantunu kertomaan mistä paikasta oli kyse, mut whateva. Maanantaina taas työkkäriin, jei.

Seuraava sattuma oli, kun nappasin valot pois makkarista ja valonkatkaisija löi liekin ja minä hyppäsin parimetriä kauemmas. Ei sattunut onneksi mitenkään, mutta valkoiseen (aika uuteen) katkaisijaan jäi ruskeat jäljet. Soitin kullalle, koska sähköt olivat menneet poikki ja ne pitää käydä laittamassa uudelleen päälle kellarista. Juoksin portaat useampaan kertaan ylös ja alas ja silmissäni alkoi välkkyä. Olo oli huono ja sanoin kullalle etten osaa nähtävästi painaa juuri sitä oikeeta nappia kellarin sähköpaneelista, kun sähköt ei vaan tulleet takaisin.
Olo vaan huononi ja lopuksi en nähnyt kuin valkoista ja menin paniikkiin. Hyvä kaverini sai kerran bänditreeneissä pahan sähköiskun ja mietin et olinkohan saanut huomaamattani iskun katkaisijasta. Kulta rauhoitteli ja sanoi et se on vaan jotain verenpaineenlaskua ja sano soittavansa anopille et tulee hakemaan mut lääkäriin.

Soitin kullalle takaisin parin minuutin päästä, kun olin saanut näköni takaisin istumalla pää polvien välissä. Pyysin, että ei töytyytettäis anoppia tänne, kun se on niin ylitehokas enkä oikeen tuntenut olevani siinä kunnossa et jaksaisin sen juttuja juuri nyt. Kulta sano, et hän ottaa iltapäivän vapaaksi ja tulee anopin kyydillä kotia. Oisko sen auton hankinnan aika, oikeesti...
Onneksi kulta tulikin nopsaan, koska sähköjä en saanut itse päälle ja jääkaappi ja pakastin sulivat jo hyvää vauhtia.

Mietin tuossa et miten paljon vahinkoja kotona voi sattua ja sattuukin. Mitä jos olisi sattunut pahemmin? Tässä meidän talossa on paljon korjattavaa ja seuraavana on tärkein, uudet ikkunat.
Sähkötkin pitää uusia jossain vaiheessa jne jne. Kannattas varmaan olla miettimättä ollenkaan.

Pari päivää on jotenkin ollu semmonen syysketutus päällä ja tuntuu et sattuu vaan kaikkee ikävää ja turhaa. Kullan pomo oli sanonu maanantaina et varaapas passi valmiiksi, kun sun pitää lähtee Intiaan vetämään jotain heidän firman uutta ohjelmointiosastoa... Kunhan lehmät lentää joo!

7 kommenttia:

*~SL kirjoitti...

Oho olipas ikäviä sattumia! joo kotona sattuu kuulemma eniten onnettomuuksia, luin ihan uutisista joskus :/ meillä on joskus meinannut sattua onnettomuuksia hellan ja sähkövatkaimen kanssa (löi kipinöitä, ei tästä ole kuin viikkoja). Suurin kauhistuksen aiheeni on kumminkin kaasuliedet, eikös sielläkin ole sellaiset??Sisiliassa olisi pitänyt vääntää se kaasu päälle jostain keittiökaapista :D siskolla jäi jääkaapillinen ruokia syömättä..

Stazzy kirjoitti...

Ih, ikävää. Noita päiviä on.
Jälkiviisaana on tietty hyvä sanoa, että pistokkeet ja katkaisimet olisis hyvä purkaa jälkikäteen, ettei jää alle mitään kytemään tuliparovaarana. Onneksi ei sattunut pahempaa.

Kaasuliedet taas ei pelota ollenkaan, kun niihin on tottunut. Ja kaasun haistaa, toisin kuin sähkön.

manana kirjoitti...

*~SL: Onneksi ei kovin usein tämmöstä satu! Meillä on vielä niin vanhat sähköt et ne menee aika usein poikki... Joo kaasuhella on ja olen siihen joutunut tottumaan niin en enään sähköön vaihtaisi (nopea!!) Mökillä oli kans ennen kaasu ja sillä vaan tulee uunissankin paremmat ruuat :P

Stazzy: Joo kaverihan vaihto sen heti uuteen :) Ei muakaan kaasu enään vaivaa, kun oon siihen tottunu ja haluan uuden kaasulla toimivan tuon vanhan mummon tilalle!

brita kirjoitti...

apua mikä tapaus :D kaikkea sitä voiki sattua.

manana kirjoitti...

brita: Onneksi ei sentään joka päivä tuolleen :D

Ansu kirjoitti...

voi mihin se on oikein joutunukaan! <3

manana kirjoitti...

Ansu: Mua ei pitäs jättää valvomatta :D