Hyvä minä

Miksi aina ennen tärkeitä menoja pitää kaljotella? AINA. Oltiin maanantaina Hennesillä ja törmättiin kullan isoveljen entourageen kuuluvaan Chiihin (suloinen koreasta adoptoitu nuori nainen) ja hän kutsui meidät baariin myöhemmin illalla. Mentiin tietty vaan yhdelle, mutta mukava seura pakotti jäämään tietty viimeiseen ratikkaan asti. En kadu, sain valtavasti tukea :)

Eilen sitten, pitkän pelkäämisen ja arvuuttelun jälkeen, minulta poistettiin vihdoin toinen viisaudenhammas. Ensimmäinen poistettiin joskus ylä-asteellä ja jätti pysyvät traumat.
En tiiä, onko minulla joku oikea/nimettävä vaiva, mistä johtuisi, että puudutus ei toimi.
Eka kerta oli aivan karmea. Siis tuntui, että hammaslääkäri ei antanut aineen vaikuttaa, vaan alkoi leikellä heti piston jälkeen. Sillä kerralla onneksi äiti oli mukana, koska hän on hammashoitaja. Äitin mielestä (edelleen) "noin kipeästi ei voi käydä", "rutiinioperaatio"... Joo no kaksi viikkoa muistan poteneeni sitä kipua.

Tietenkin eilen olin aivan paniikissa jo heti aamusta. Minulla oli aika 11.30 ja oltiin paikalla hyvissä ajoin 10.50 koska en ollu muistanut tarkistaa aikaa. Siinä sitten vielä odoteltiin 45 minsaa ja kuunneltiin edellisen potilaan operaatiossa käytettyjen instrumenttien kilinää. Kerroinkin jo aikasemmin tästä erikoislaatuisesta suutautilääkäristä. Odotushuone ja itse operaatiosali eivät ole erotettu millään ovella tms. Kulta oli luvannut tulla salin puolelle henkiseksi tueksi, mutta ovela lääkärimme kutsuikin minut juuri sillä sekunnilla kun kulta oli vessassa. Ehehhe.
Noh, heti kättelyssä esiin valtava ruisku, siis sellainen kauhuelokuva mallinen, vanha, metallinen ja kolme pistosta. Piikkiä vitkutettiin kivasti, että aine menisi joka puolelle. Sitten lääkärisetä jätti mut yksin siihen tuoliin istumaan ja kattelemaan sitä instrumentti vuorta. Todellakin aineen annettiin vaikuttaa reilut 10 minuuttia. Sitten tenblade kuin vallan Nip/Tuckissa ja hammashoitaja kehiin imurin kanssa. Hampaani oli iso, oikein kunnon nelijuurinen juntta. Sitä porattiin, vedettiin ja vitkutettiin. Oli tosi vaikea pysyä tuolissa.
Eikä siinä tosiaankaan sitten loppujen lopuksi mennyt kuin 10 minuuttia ja itkunkin sain pidätettyä kadulle asti. Siis ihan vaan stressin loppumisvaiheessa, en ees tuskasta tai mitään.

Kipulääkkeitä en oo tarvinnu eilisillan jälkeen, joka on aika ihmeellistä. Heräsin tänään uutena ihmisenä ja ilman kipuja. Olen tosi ylpeä itestäni. Ihan oikeesti. . En koskaan enää halua syljeä verta. Ainoa kipu josta ainoin maksaa tästä eteenpäin on kolmas tatuointi.
Ei koskaan enään hammaslääkärille, muuten kuin tarkastusmielessä. 26-v ja ehjät hampaat, pidän nämä. Kiitos.