Okei siis yks Stefan tyyppi joka kävi joskus viime kuussa heittämässä meille sen tiskikoneen, ehdotti, että Kullan isoveli saattaisi tarvita vähän vakautta elämäänsä. Naissuhteissa ja työasioissa paljon takkiinsa saaneena isoveli ei oikein hyväksynyt, että hänen dekadentissä elämäntyylissään olisi parantamisen varaa.
Noh mulla jäi sitten tämä asia pyörimään mieleen ja vaahtosin ratikkaa odotellessa kullalle aiheesta. Kysyin pitkän luennon jälkeen, että miten hänen elämänsä on parantunut sinä aikana, kun ollaan oltu yksissä. Vastaus oli jotain epämääräistä. Jatkoin häiriköintiä ja kysyin miten hän tuntisi olonsa ilman minua. Vastaus oli "si tu etait plus la je me sentirais bien seul". Kaljahöyryt hälvenivät äkkiä ja tunsin hermostuvani. Joskus en oikeesti jaksa miesten toista astetta (second degree) eli viisastelua. Ääneni alkoi nousta ja kysyin et anteeks mitä?? Tätä on hieman vaikea suomentaa, "ilman sinua tuntisin oloni hyvin yksinäiseksi"... ranskaksi ymmärsin "ilman sinua tuntisin oloni hyväksi yksin. Sama lause eri merkitys. Auta armias toistin lauseen viiteen kertaan ääneen ja kun kulta tuntui tyytyväiseltä vastaukseensa, löin pääni ratikan ikkunaan ja rupesin mököttämään. Päästiin kotiin täydellisen hiljaisuuden vallassa. Meinasin vielä nukkumaan mennessä paukaista, että mene toki nukkumaan vierashuoneeseen omaan yhdenhengen sänkyysi (uusi parisänky on vanhempieni lahja, kun toin tänne kamojani kaksi kesää sitten, ennen sitä nukuttiin vuosi siinä 90 senttisessä)
Ja jotain vielä veemäisempääkin, mutta en kuitenkaan sanonut.
Aamulla joskus 7 aikoihin puoliso kiskoo vähiä peittoja ja hermostun taas. "Kun kerta selviät niin hyvin yksin niin painutko vaikka kuuseen!!!" Kulta miettii hetken ja rupee nauramaan. Ei ollu ressu ymmärtäny miksi hermostuin illalla ja oli luullut ettei vastauksensa "tuntisin oloni hyvin yksinäiseksi ilman sinua" ei ollut mielestäni tarpeeksi romanttinen!! Ei sitten ollu osannu sanoa enää mitään, kun oli luullu että olisin oikeesti noin hankala.
Vitsi, että tunsin itteni pöljäksi, ihan oikeesti! Missä oli luottamus omaan rakkaaseen? Ei se nyt ihan noin ois missään tilanteessa vastannu. Tälläista kielimuuria ei ihan äsken olekkaan vastaan tullu. Mutta ranskassa onkin pöljää kun monia asioita voi ymmärtää kahdella tavalla. Eikä laskuhumbeli auta koskaan...
Kuitenkin laitan tähän nyt lopuksi aika vanhan (2004) kuvan meistä.
hellyystappelu, en yhtään muista aihetta
6 kommenttia:
Hauska tilanne, joka onneksi päätyi hyvin.
Sanoit pöljää, oletko oululainen?
Mulla on sukulaisia Oulussa ja he ovat oikeastaan ainoita, joiden olen kuullut käyttävän sanaa pöljä.
Haha, meilläkin riittää noita väärinymmärryksiä.:) Ja pöljää käytetään Tampereellakin päin jaanaba^
Heh, liitän pöljän heti oululaisiin!
jaanaba: kajaanista ihan :D
moumou: niin varmaan kaikilla, onneks kuitenkin aina selviää lopuksi.
Tätä oli hauska lukea! ymmärrän hyvin, että tulee vastaan varmasti jatkossakin tuollaisia tilanteita, joskus vaan kun puhuu "toista kieltä" niin ymmärtää niin helposti väärin, harmi mutta hyvä kumminkin että asia selvisi jälkeenpäin!:)
oikeastaan minä olen tullut ihan siihen lopputulokseen, että lähes kaikki miehet puhuu "vierasta kieltä" eli ainakin ihan erilailla ja erilaisia sanoja/sanamuotoja käyttäen jotka kaikessa yksinkertaisuudessaankin kuulostaa monimutkaiselta.
*~sl: men are from mars women are from venus :) pitäs vaan muistaa luottaa toiseen eikä epäillä turhia.
Lähetä kommentti