Eka työviikko on ollu aivan ihana ja odotan innolla uutta alkavaa! Harmi, kun lauantaisin on töitä ja sillonkin vielä ylityötunteja kauheen ryysiksen takia. Odottelenpa siis kivoja joulubonuksia. Meillä oli jo ensimmäinen challenge, eli joka tiimillä oma tavoite päivälle ja meidän ihonhoitotiimillä se oli myydä 20 Lancomen tuotetta. Yksikään tiimi ei valittettavasti ihan päässyt tavoitteeseensa, mutta me saatiin 16/20 eli tavoitteen vieressä ilmoitustaululla luki "voitettu"! Sain muuten eilen oman joulun symboliavaimeni, josta olen todella ylpeä.
Mainoskampanjassa avain on esillä ja idea on, että me myyjät olemme asiakkaiden avaimia onneen, siis huonosti käännettynä. Nautinnon avain antaisi suomenkielessä hieman eri vivahteen... Pitääkin huomenna yrittää ottaa kamera mukaan ja nappasta kuva bussipysäkistä.
Tylsää, kun ei voi oikein laittaa tummaa lakkaa enää kynsiin, kun ne kuluvat ja lohkeilevat älyttömän helposti, kun availen laatikoita koko ajan. Päädyinkin ihan perusvaaleeseen manikyyriin ja katson miten se kestää. Samoin hiusten kanssa alkaa ideat loppua. Ne ei vaan näytä kauheen kivoilta kiinni :( Pitäs varmaan leikata lyhyemmäksi tai opetella joku kohotustekniikka.
Lauantaina pääsin tosiaan vasta kuudelta ja kulta oli jo odottamassa ulkona. Siellä odotteli myös yksi kullan vanha koulukaveri, joka on todella erikoinen ja olisi aina lähössä meidän mukaan, kun kaupungilla joskus tavataan. Noh kävikin ilmi, että hän odotteli vaimoaan ja että hänen vaimonsa oli minun ukrainalainen työkaverini Oleksandra :D Hauska sattuma. Oltiin vielä puhuttu kaikkee ruokatunnilla, eikä tullu mieleenkään kysyä hänen miehensä nimeä... Siitä sitten käppästiin istumaan hetkeksi Galeries Lafayetten hienoille nahkasohville ja kateltiin ohikulkevia ihmisiä. Huomasin jossain vaiheessan että joku oli unohtanut viereiselle sohvalle L'occitanen paperipussin. Rehellisenä ihmisenä kiikutin sen läheisimmälle korutiskille ja lähettiin siitä sitten menemään. Meillä oli nimittäin treffit kullan veljien, anopin ja tätin kanssa yhdessä ravintolassa. Huomasin paikanpäällä, että olin hävittänyt äitiltä nimipäiväksi saamani hatun ja lapaset!!! Olin niin huolissani siitä jonkun unohtamasta lahjakassista, että olin samalla hävittäny omat kamppeeni. Surkeeta :( Käyn huomenna ruokatunnilla kyselemässä tumppujeni perään eli toivotaan, että ne jäi sinne Galeriessille.
Ravintola ei ollu mitenkään erikoinen ja olin niin älyttömän väsynyt, että olin nukahtaa pöytään. Kotiin päästiin vasta kahdentoista aikaan. Kulttuurishokki sekin, että kotiin tullessamme tosiaan puolen yön aikaa ihmiset (perheet lapsineen) istuivat vielä ravintoloissa! En mä vaan jaksa nuokkua jossain ravintolapÿdän äärellä ja seurustella sivistyneesti montaa tuntia. Jospa senkin vielä joskus oppii :D
Joululahjatoiveissa säpäkkä rannekello:
