Stressi

Eilen oli taas työkkäriaamu. 10.00 olin virkeenä paikalla. Todella mukava ja rento koulutusvastaava. Sanoi ihan suoraan, että sitä rahallista avustusta on todella vaikee saada. Pitää taas pyytää ne hintatarjoukset, koska nämä annetut päivämäärät ovat liian myöhään. Sitten mukaan cv + hakukirje, täällä motivaationkirje (lettre de motivation). Sittenkin ne korvaa maksimissaan vain 900€. Blaa Blaa. Sekin oli pahoillaan... Niin kun et saa edes työttömyyskorvausta etkä sosiaaliapua. Sepä se. Jos se vaan auttais työnsaannissa, niin eikö se ois sen arvoista?

Sen jälkeen aamupäivällä meidät oli kutsuttu anopille syömään ja syötiikin sitten antaumuksella. Lohta, perunoita ja omenapiirakkaa. Suunnitelmissa oli sen jälkeen suunnata Kehliin Mintun kanssa. Retki olikin tuottoisa, kaikenmaailman tilpehööriä tarttui mukaan:

Kuten nämä Essencen kevätmeikkiuuutuudet, Fructiksen Oil repair pikahoito, kysilakanpoistoaine ja sytkärintäyttökaasua (ihan kaasu-uunin sytyttämistä varten, elä äiti kuvittele mitään muuta)

Illalla oli tarkoitus katsastaa uudelleen Elsasin suomiseuran toimintaa, hienossa La Bourse ravintolassa. En muista kerroinko surkuhupaisasta viimekerrasta, kun oltiin todellakin ainoat suomalaiset paikalla. Noh tällä kertaa olikin seuran vuosikokous ja porukkaa sen mukaisesti. En usko, että tulee näissä riennoissa useammin käytyä. Leidit edustivat hieman eri ikäluokkaa kuin me ja vaikuttivat muutenkin olevan ihan eri aaltopituudella. Olli sai jossain vaiheessa soiton kaveriltaan ja lähti hyvin liukkaasti omille teilleen. Onneksi kokous ei kestänyt kuin jotain kaksi tuntia ja siinä vaiheessa kun muut rupesivat tilailemaan ruokiaan me kans Mintun kanssa kadottiin iltaan.

Olli löytyi sitten parin kaverinsa seurasta Les Frères Berthomista. Istuttiin ja turistiin puoleen yöhön asti, jolloin reippaimmat työssäkävijät lähtivät kotia kohti. Mehän emme kuulu edellä mainittuun ryhmään kullan kanssa eli lopettelimme olusemme rauhassa. Lanternin vessassa oli selvästi joku salakerhon kokoontuminen, siihen malliin tyypit virnusivat.

Tarjoituksemme oli kokeilla uutta yöbussilinjaa. Viimeinen ratikka lähtee keskusta 00.30 ja siihen jos et ennen (viime vuonna) kerinnyt niin oottelit aamu neljään jossain baarin nurkassa. Lähteemme mukaan yöbussi kulkee tasatunnein Homme de Feriltä ratikkalinjojen mukaisesti. Ooteltiin siinä sitten tunteroinen eikä linkkua vaan kuulunut. Alkoi palella ja tulimme siihen tulokseen, että varmaan joku on ymmärtäny väärin. Ehdotin sitten et voitaisko soittaa anoppi hakemaan, kun se ei kuulemma nuku öisin. Se sitten lupasi tulla hakemaan keskustasta. Ajattelin treffipaikalle kävellessämme katsastaa kuitenkin vielä normaalin bussipysäkkimme aikataulut. Ratikan ja bussipysäkin välimatka ehkä 200m.. Ja siellähän se iloisesti luki. Yölinja, joka tasatunti tältä pysäkiltä. Tuttu naamanvenähdys. Päätin olla hakkaamatta päätäni seinään, ettei anopin tarviis rueta ihmettelemään. Turvallisesti kotona oltiin vasta kahden jälkeen.

Tänä aamuna sain puhelisoiton Nocibé-kempparista hyvin pirtsakalta myymälävastaavalta. Keskustassa sijaitsevaan liikkeeseen olin käynyt heittämässä cveen joskus ennen joulua. Haastattelu huomenna 11.00 :D Nyt jos ei onnaa niin...