Kengät ovat muuten sopivat, mutta ainakin minun mielestä hieman hooponnäköiset.
Torstaina viisaudenhampaan aiheuttamista tuskista huolimatta annoin kullan viedä minut elokuviin. Reipas rakkaani oli taas voittanut ilmaiset liput ja siksi menimme katsomaan ensimmäistä kertaa ranskalaista elokuvaa teatteriin. Notre Univers impitoyable oli onneksi ihan hauska ja viihdyttävä leffa, mutta oikeesti jos olisin maksanut siitä 9.50€ en olisi ollut yhtä otettu. Eilen taas sain vihdoin englanninkieliset tekstitykset Musta Jää elokuvaan, joten ilahdutin puolestani Kultaa suomalaisella uutuudella. Sanookin tuossa jälkeenpäin et aika kauhea, mutta hyvä eikä loppujenlopuksi eroa paljoa ranskalaisesta tyylistä.
Tuo saikin miettimään ranskalaisia elokuvia. Itse olen usein liian ennakkoluuloinen ja samoihin kaavoihin kangistunu. Miksi ei muuten olla aikasemmin käyty katsomassa ranskalaisia elokuvia teatterissa? Koska neiti ei halua. Aikaisemmin ajattelin et voivoi jos en ymmärräkkään kaikkee tai tipun kärryiltä ja sitten oottelen loppua kyllästyneenä. Niinhän nyt voi käydä ihan minkä tahansa leffan kanssa. Kuitenkin täten lupaan yrittää luopua ennakkoluuloistani ja olla avoimempi.
Hyviä ranskalaisia elokuvia siis tähän mennessä ja kotona katottuina ja ihan sekalaisessa järjestyksessä:
- Mon meilleur ami (komedia 2006) Ystävyydestä ja pettämisestä
- Brice de Nice (komedia 2005) Mukasurffausta ja pelleilyä
- Hors de prix (komedia 2006) Romanttinen komedia
- La Douplure (komedia 2005) Sama
- Assassin(s) (draama 1996) Kauhea tarina, koskettava elokuva tai toisinpäin
- A lintérieur (kauhu 2007) Hirveä, mutta toisaalta aika erikoinen
- Les Rivieres Pourpres (trilleri 2000) Hyvä jännäri
- Didier (komedia 1997) Mies koiran ruumiissa. Pakko olla hauska tai sitten ihan susi
Tuo saikin miettimään ranskalaisia elokuvia. Itse olen usein liian ennakkoluuloinen ja samoihin kaavoihin kangistunu. Miksi ei muuten olla aikasemmin käyty katsomassa ranskalaisia elokuvia teatterissa? Koska neiti ei halua. Aikaisemmin ajattelin et voivoi jos en ymmärräkkään kaikkee tai tipun kärryiltä ja sitten oottelen loppua kyllästyneenä. Niinhän nyt voi käydä ihan minkä tahansa leffan kanssa. Kuitenkin täten lupaan yrittää luopua ennakkoluuloistani ja olla avoimempi.
Hyviä ranskalaisia elokuvia siis tähän mennessä ja kotona katottuina ja ihan sekalaisessa järjestyksessä:
- Mon meilleur ami (komedia 2006) Ystävyydestä ja pettämisestä
- Brice de Nice (komedia 2005) Mukasurffausta ja pelleilyä
- Hors de prix (komedia 2006) Romanttinen komedia
- La Douplure (komedia 2005) Sama
- Assassin(s) (draama 1996) Kauhea tarina, koskettava elokuva tai toisinpäin
- A lintérieur (kauhu 2007) Hirveä, mutta toisaalta aika erikoinen
- Les Rivieres Pourpres (trilleri 2000) Hyvä jännäri
- Didier (komedia 1997) Mies koiran ruumiissa. Pakko olla hauska tai sitten ihan susi
4 kommenttia:
Didier on aika mainio.
Jopa silloin kun ei ymmärrä kunnolla ranskaa.
"En tajua mitä ne sanoo mut nauran silti" -sarjaan menee myös Soupe aux choux.
Eikö Olli oo vielä näyttännä sitä sulle?
Ainiin!! Tietty ollaan katottu. Herttanen sekin. Kyllä hyvin näytelty menee aina :D
Ihanat kengät! :)
ainakin tuo Niceen? liittyvä/siellä kuvattu leffa voisi olla mielenkiintoinen..
Olen nähnyt joitakin ranskalaisia elokuvia ja useimmat aika outoja mutta kumminkin hyvin mieleenjääviä!
Brice oli musta ainakin tosi hauska, mutta olen kuullu et kaikki ei tykkää.. makuasia :)
Lähetä kommentti