Kosmetiikkapuoli

Eilisen, pitkäksi venähtäneen illan jälkeen ajattelin keventää tunnelmaa pienen kosmetiikka postauksen parissa.

Eli näihin luotan päivittäin:

1. Shampoo: Tigin Self-Absorbed ja sama hoitoaine (surkea ranskan parturini möi minulle viime keväänä ne valtavat tonkat 750ml) mutta onhan noista nyt nautittukin jo melkein vuosi. Ja hinta oli huokeat 23€ molemmat. Tuoksu on muuten koukuttava.

2. Yves Rocherin suihkugeelit. Näihin koukutuin jo Suomessa. Tällähetkellä taitaa olla käytössä kaakao.

3. Päivävoide: Body Shopin Aloe rauhoittava päivävoide. Yöksi ihotautilääkärin määrämä ihana homeopaattinen öljyvoide.

4. Meikkivoide: Loreal Infaillible sävy 015. Juuri sopiva sävy kohtalokkaaseen kalpeuteeni. Hyvä myös kuivalle iholle.

5. Ripsiväri: Rimmelin Xtreme Volume I-H-A-N-A. Sopii parhaiten pitkille ja suorille ripsilleni.

6. Luomiväri: Täytyy sanoa, että vaikka omistankin kasan Lancomen ym. "parempien merkkien" luomivärejä, kallistun usein kuitenkin H&M palettieni puoleen.
VS

Kukaan ei muuten varmaan huomaa että olen paletti-ihmisiä. Yksittäiset luomivärit ovat mielestäni hankalia. Varsinkin matkustaessa on kätevä napata yksi hyvä paletti mukaan.

Ranskan erikoisuuksia vol.1

1. Äidit lastenvaunujen kanssa joutuvat maksamaan ratikassa ja bussissa. Tulet tietenkin linkkuun takaovesta, jätät sydänkäpysesi vaunuihin yksin ja lähdet tunkemaan valtaisan ihmistungoksen läpi etupäähän maksamaan/laimaamaan lippusi. Pelottavaa, odotan henkeä pidätellen sitä kertaa, kun kuskilla kaasujalkaa kutittaa enemmälti ja jonkun onnettoman vaunut kaatuu tai lapsi häviää.

2. Hajusteiden käyttö. Miltä kuulostaisi hajustettu vessapaperi tai kevään uutuus, hajustetut kuukautissuojat? Kesällä taas ratikassa tukehtuu, kun viereen tupsahtanut henkilö ei ole koskaan kuullutkaan deodorantista.

3. Kotiin tulevat mainokset. Niissä ei yleensä mainosteta mitään tarpeellista. Kaikki kotiintuleva mainosmateriaali on täynnä keksejä, mehuja, valmiita pizzoja, karkkia, pullamössöä ja jotain niin kornia, etten voisi ikinä kuvitella sitä ostavani (esim. bambusta kyhätty baaritiski, katoksella)

4. Kritiikki/kauhistelu. Voi hyvinkin olla, että tämä on vaan minun anoppia, mutta kaikkeen uuteen suhtaudutaan varauksella jos ei kauhulla. "Suomessa kaikki tehdään väärinpäin" (tarkoittaa lakanoita ja tyynyliinoja). Oli asia mikä tahansa, minun ei kannata tuoda mielipiteitäni tai uskomuksia esille. Tässä pari hauskaa joista olen saanut huudon aikaan:
- Hampaiden pesu ei muuten onnistu jos harjan kanssa poistuu kylppäristä.
- Xylitolipurkan syöminen rikkoo hampaat ja irrottaa paikat. Mitä se xylitol muuten on olevinaan?
- Happohyökkäyksen katkaisee vedellä huuhtelu.
- Pepsi Maxin jatkuva kittaaminen ei aiheuta hampaille mitään haittaa. (koska se ei närästä, hapot...you see)

5. Asunnot, jotka ovat vuokrattaessa periaatteessa tyhjiä, tarkoitan nyt varsinkin keittiötä. Meidän asunnossa on tasan yksi kiinteä kaappi ja se on keittiössä raanan alla. Sinne mahtuu kaasupullot. Muuten asunnossa ei ole esim. kylpyhuoneen kalusteita, ah paitsi iki-ihana bidet
Ukko ei muuten onneksi ole minun... Asunto on siis meidän, ei vuokralla.
Muuten siis kaikki kalusteet ostettavissa tai vähintään kuljeteltavissa. Siitä seuraa sitten ihania väliaikaisrakennelmia ja valtavaa pölymäärää.

Huoh, kylläpä teki kivaa kitistä vähän

Tihihii

Naureskelin tuossa imuroinnin lomassa, kerrankin poliittisessa mielessä. Kaikkihan varmaan tietää Ranskan presidentin uuden naisystävän...

Ennen joulua, kun suhde tuli julkisuuteen, pari poseerasi Egyptissä ja sai aikaan ehem. kiusallista huomiota. Kunnon uskovaisten egyptiläisten mielestä naimaton pariskunta ei saa nukkua samassa hotellihuoneessa. Kysytäänköhän heillä respassa ihan todistusta?

Seuraavana Sarkozy oli suuntaava Syyriaan. Sieltä tuli ukaasi jo ennen matkaa, että mitkään tyttöystävät/naikkoset eivät ole tervetulleita.

Nyt eilen... Intiassa ihmiset olivat verisesti pettyneitä, kun Ranskan pieni suuri mies tulikin yksin, steppailemaan yhdelle maailman romanttisimmista nähtävyyksistä (taj mahal) yhyy vaan.

Seuraava ongelma tulee eteen kun Englannin Elisabeth ilmoitti, että heidän kunnon vanhaan protokollaan ei mahdu myöskään epämääräisessä asemassa olevat kumppanit. Paras ratkaisu kuulemma olisi olla reilusti naimisissa siihen mennessä.

Eli vaikea on miellyttää. Annan nyt ihan tuollaisen pienen ohjeen, et miten jos jättäs pari ulkomaan matkaa vaikka ulkoministerille? Miten ois?

Mutta nyt makaroonilaatikolle.

Väksyy

Ärsyttää ja harmittaa, kun en saa nyt sitä perjantaista työpaikan ehottelijaa enään kiinni! Kätevästi se sano vaan et soittele.. Kiva et mulle jäi kännyyn sen numero, oishan se voinu sen toistaa siinä ja vaikka antaa lisäksi jonkun kännynumeron. Harmi vaan. Taas huomenna yritän uudestaan. Tietty vois yrittää nousta ennen kahtatoista, niin vois olla paremmat mahikset.

Syötiin muuten tänään maailman ihanimpia sloppy joesseja/pitaleipiä... Kuola vaan valuu monen tunnin jälkeenkin. Onko maailman helpoin sapuska?
Valmiit pita-leivät (muistaakseeni löytyy ainakin S-Marketista) pikkusen kostutusta ja mikroon ihan hetkoseksi. Jauheliha pannulla kypsäks ja kunnolla mausteita, suolaa, paprikaa ym. Kulta leikkas lautasellisen tomaattia, sipulia, keltaista paprikaa ja salaattia. Kruunuksi Auchanista fajitas-kastiketta eli periaatteessa salsaa. Yks Joe about 7 pointsii.

Lueskelin tuossa aikasemmin Jennin vanhempia juttuja. Rupesin taas miettimään näitä ranskalaisia erikoisuuksia ja kaikkee sitä mitä Suomessa kaipaan. Miksi minun anoppini sanoo minulle Päivää? Ihan samalla tavalla kun tuntematon sanoo kadulla. Halit ei tulis kuuloonkaan. Me ollaan Kullan kanssa sovittu et meillä halataan ja suukotellaan ihan sydämen kyllyydestä. Se on ilmaista ja siitä tulee kuitenkin niin hyvä mieli.

Ei siten et haluisinkaan anoppia halia. Tänään kauppareissulla... "Älä paukuttele auton ovia!" Ikkunansulkumekanismi ei enään toimi (tämä oli meille molemmille). "Älä istu aina samalle puolelle autoa, kun renkaat kuluu". "Älä osta tuota halpiskokista, kun se ei ole hyvää". Ja ihan joka juuttaan ruokatavarasta: "PiiP-kaupassa ois halvempaa"... Minä sitten yritin siihen väliin, et "niin kun me asutaan aika kaukana kyseisestä kaupasta, eikä meillä ole autoa" (syy muuten miksi pakko tehdä isommat ostokset anopin kanssa) Eikä viittis koko päivää rampata eri kaupoissa, joka tarjouksen perässä. Joillakin ois energiaa siihenkin. Me ollaan kuulemma ylpeitä tuhlareita. Tänään meni kuitenkin melkein kolme tuntia, vaikka käytiin vaan lähimmässä Lidlissä ja isommassa marketissa. Lidlistä kun ei saa meillä leipää...

Nyt vois katsastaa vaikka jonkun kivan elokuvan.

Jospa huomenna

Torstainen työkkäri meni todella hyvin. Se nainen kuunteli, neuvoi ja ehdotteli kaikenlaisia ratkaisuja. Minulla ois nyt kaksi eri mahdollisuutta saada se rakennekynsi-todistus. Eli joko yksityisen koulun kurssi (KALLIS) johon voin saada maksuapua jopa 2000€ asti, muutenhan ei tulisi kysymykseenkään, entinenkin opintolaina odottaa maksuaan. Ja jos ei se onnaa niin mahdollisuus saada rekrytöintiä edeltävä toimenpide (loistava suomennos) L'action préparatoire au recrutement siis. Missä tahansa rakennekynsiä tekevässä yrityksessä 450 tuntia ja mulle maksettais siitä 650€ kuussa!! Yritykselle maksettais kans jotain pientä, koska ne joutuis antaa yhden työntekijän vastaamaan mun tyhmiin kysymyksiin. Ja sitten niiden tulee tarjotan mulle minimissään 6 kuukauden määräaikainen sopimus.
Molemmat vaihtoehdot on ihan hyviä ja mulla onkin 7.2 seuraava tapaaminen heidän koulutusvastaavan kanssa, johon mun pitää toimittaa kahden koulun hintatarjousta mun nimellä ja sitten ne tekee päätöksen.

Viikonloppu oli aika mielenkiintoinen eli torstaina heti aamusta liikenteeseen. Sitten puolelta päivin oltiin anoppilassa ja todella tavoistaan poiketen hän oli tehnyt ruokaa. Ja tietenkin kun ollaan kevennyslinjalla niin tarjolla raclettia (my favourite) eli hirvittävän rasvaista juustoa sulatettuna keitinperunoitten päälle ja tällä kertaa mukaan vähän uutta melkein rasvatonta pekoni hilettä. Kiva, ettei raclettia ollut enempää kuin 100g per turpa koska muuten olisi saattanut käydä huonosti. Syötiin sitten yhdessä avokin äidin ja pikkuveljen (20v) kanssa. Heti sitten viemään veljee kaupungille kouluun ja kokeeseen. Sitten keksittiin, et kun kerran ollaan autolla liikenteessä, niin käydään Kehlissä (Saksassa) vähän kauempana keskustassa olevissä ruokakaupoissa. Kaikkea kivaa sieltä tietysti mukaan tarttui: giniä, vodkaa ja koskenkorvan tapaista. Huom Lidlistä... normaali 75cl about 35% alle viis euroa pullo. Noilla sitten selvitäänkin toivottavasti todella pitkään. Riippuu varmaan vähän vieraskannasta :D

Sitten kolmen aikaan Minttu jo soittelikin ja oli tulossa meille pyykinpesuun. Kivan erikoinen ilta vain pari kaljaa ja lasit Smirnoff icee. Syötiin hyvät salaatit ja katottiin Stardust elokuva joka multa meni suurimmaks osaksi ohi, uni vei. Näin voi käydä kun ei ole tottunut nousemaan ihmistenaikoihin.

Perjantaina olikin odotetut Mintun tuparit. Me aloteltiin jo reippaina seitsemän aikoihin (huom ne harvat jotka täällä juovat, eivät todellakaa aloita ennen kymmentä) Meillä vähän pakko, koska just tämä aikasemmin kehumani Strasbourgin joukkoliikenne ei huolehdi puolen yön jälkeen kaupunkiin hummaamaan jääneistä. Se mielessä, olimme tavalliseen tapaan kolmestaan viinipullon kimpussa hyvissä ajoin siis. Pyörihän siinä niitä reippaita nuoria neitosia, jotka tulevat nyt sitten jakamaan asunnon keskenään.
Kaikki olivat oikein mukavia, varsinkin ne ihanasti espanjaa vääntävät tyttäret. Niitä kertyikin sitten illanmittaan ihan kehuttava määrä oisko 10-15. Ja mikä hauskinta toivat uutta suomalaista verta mukanaan! Kiva ylläri.
Joku teki todella hyvää pizzaa jossain vaiheessa.
Joku toi jossain vaiheessa koko lössille erilaiset juhlahatut.
Joku keksi jossain vaiheessa et lähtevät baariin ja me saatiin vaihdoin rauha palaamaan.
Emäntä reippaana lupasi meille yöpaikan, joten jatkoimme iloisina iltaa vielä kellon lyötyä puolen yön. Porukka alkoi taas lisiä joskus yhden aikaan ja tavattiin Mintun hauska virolainen ystävä, joka oli uskomaton tehonainen. Oikeesti. Tässä hän selittää ranskanpoijjille meidän pohojoisen tyttöjen alkuperää :

Liekkö tullu selväksi....














Lauantaina käytiin hönkimässä pahimpia krapulahöyryjä L'orangeriessa,
ärsyttävien lapsiperheiden kiusaksi.















Mulle muuten soitti joku naisihminen perjantaina ihan yllättäen. Oli nähny mun cv Monsterin sivuilla ja ehdotti todella kiinnostavaa työpaikkaa. Ja minä menin ihan lukkoon ja "joo ei tää nyt kyllä ole ihan mitä etin" MITÄ?? Mistä se tuli? Miksi ihmeessä en olisi kiinnostunut. Noh hämmennyksestä selvittyäni yritin soittaa takaisin ja pentele oli vissiin kerinny jo pinkaista viikonloppu menoihinsa. Eli maanantaina heti aamusta ja niin kauan et se vastaa!

Nakkikeittoa kiitos

Ihana kerrankin yhdessä kokata. (Yleensä minä leikin kodinhengetärtä, jäänne ajoilta, kun toinen kävi koulua) Jännä kun ollaan nyt jo melkein nelisen kuukautta oltu kahdestaan päivät kotona. Kulta valmistui diplomi-insinööriksi joskus lokakuussa ja siitä asti ollaan molemmat enemmän ja vähemmän oltu työnhaku päällä. Kuitenkin vaikka ollaan tosiaan kotona kahdestaan, aika kuluu hirveän nopeasti eikä olla riideltykään varmaan yhtä kertaa enempää. Jotenkin olen siinä luulossa, että meillä ei ehkä menisi näin hyvin jos oltaisiin kummatkin omilla tahoillamme töissä ja nähtäisiin vain lyhyesti illalla.

Viime huhtikuussa olin töissä Body Shopissa ja työajat olivat todella raskaat 09.00-19.30 ja tunnin ruokatauko. Siinä kun viettää päivän jaloillaan hypähdellen, milloin minkin tärkeän rouvan rasvantarpeen mukaan, on kotiin päästyään kahdeksan jälkeen aivan rikki. En jaksanut tehdä ruokaa, keskustella, enkä tehdä oikeastaan yhtään mitään. Siihen aikaan vielä meillä ei ollut lämmitystä, eikä thus lämmintä vettä, iltainen vedenlämmitys ja kattilapesu veivät viimeisetkin mehut. Kuitenkin mikä hirveä pettymys, kun määräaikaisen sopimuksen päätyttyä, pomo vaan osoitti ovea ja sanoi "en koe olevani valmis tarjoamaan sinulle vakituista paikkaa".

Uskomatonta miten naisten oikeuksia puolustava ja kaikenmaailman vääryyksiä vastustava yritys jätti ainakin minulle todella pahan jälkimaun. Kukaan muu kuin pomo ei tiennyt yhtään mistään mitään. Kukaan muu ei osannut tehdä yhtään mitään. Hän varmasti oli kova kaupanteon ammatilainen, mutta kosmetiikasta/kauneudesta/meikkaamisesta saatikka hyvästä asiakaspalvelusta hän ei tiennyt mitään. Eikä muuten puhunut muita kieliä kuin ranskaa. Kyllä Sannaa tarvittiinkin sitten useampaan kertaan päivittäin kun kävi: amerikkalaisia, englantilaisia, espanjalaisia, saksalaisia ja jopa yks todella mukava suomalainen :D
Okei useamman kerran sain kehuja asiakkaille tekemistä meikeistä. Aika jännä muuten, kun olin ainoa meistä viidestä myyjästä jolla oli kauneudenhoitoalan koulutus. Kaikki kyllä saivat meikata sydämensä kyllyydestä ja tepastella ympäriinsä tyylikäs meikkisivellinvyö päällä...

Tämänkin karvaan pettymyksen jätän ihan omaan arvoonsa ja ajattelin piristykseksi näyttää teille tälläisen kivan uuden Strasbourgilaisen kaupan sivut: Aquatinte. Eli skadinaavista taidetta & desingnia. Meidän aikasempi Ruotsalainen Kauppa veti viimeiset henkäyksensä tämän kuun alussa. Ei vise oikein niiden villatöppöset käyneet kaupaksi. Sieltä sai kyllä Turkinpippuri jättipusseja sekä Geishaa... Toivotaan nyt tälle uutuudelle pitkää ikää. Lienee muuten suomalainen omistaja kun sivutkin on myös suomeksi. Pitää käydä pikaiseen tarkistamassa pulju, ei tiiä vaikka töitä irtois! Ihan niinku joo.

Oli kyllä oikein erikoisen ihanaa nakkikeittoa, johtusko just tuosta hellästä yhteispanoksesta? Ja uskomatonta kyllä mulla näyttää Flexipoint vielä 10 käytettävissä olevaa pistettä... hmm
Kaapissa istuu avaamaton pukilta saatu After Eight jättilaaki, ei varmaan kauaa. Minttu jäi nyt kyllä ilman, kun ei tänään kerinnytkään vierailemaan, kieh kieh.

Huomenna on sitten 10.10 se Anpe (työkkäri) Pakko ois saaha kaikki kysyttyä, vaadittua ja hoidettua. Katsotaan osaanko olla tarpeeksi täräkkänä huomenissa.

Joukkoliikenteestä

Oikeasti meillä on viha rakkaussuhde. Suomessa ollessani ja varsinki pienemmässä kotikaupungissani, joukkoliikenne oli aivan olematonta. Lukioaikoina jos olis joskus pakkassäällä halunnu ottaa linkun niin ekaks ootin reilut puoli tuntia ja sitten multa verotettiin hieman alle kolme € kertalipusta . Täällä ranskassa tai jos nyt eritellään niin Strabourgissa on minun mielestä hyvät jos ei erinomaiset liikkumismahdollisuudet julkisilla kulkuneuvoilla. On bussit ja ihana uusi ratikka. Sillä pääsee melkein minne vaan ja oikeesti ei tarvitse koskaan odottaa enempää kuin 8 minuuttia. Huom kertalippu 1,30 tai normaali kuukausilippu 46€. Ainoa mikä oikeastaan mättää on paikallinen nuoriso, niitten huuto, elämöinti ja se musakki.

Noh tänään oltiin Ollin kanssa kartsalla postittamassa pakettia. Tuli siinä sitten taas tavalliseen tapaan pyörittyä ympäriinsä ja käytyä niissä iänikuisissa ja samoissa kaupoissa. Eli Strabourgin Hallejeesit (Les Halles) sisältävät hyvin vähän mitään jännää/kivaa/kiinnostavaa. Se ainainen Hennes jossa muuten ei ainakaan minun näkökulmasta ikinä ole mitään (vaikka sieltä melkein kaikki vaatteeni ostankin) Outoa..
Pakollinen Yves Rocher, johon petollisena ihmisenä omistan kaksi kanta-asiakaskorttia. Ja kolmanneks Sephora, josta kans harvemmin tulee mitään hankittua. Joskus nuuskittua uusimmat hajuvedet. Paitsi viimeks alesta tarttui mukaan meikkivoidesivellin kertaa 2, koska uskomaton 3€ hinta!














Nytkin vaikka olen kevennyskuurilla tai siis me molemmat ollaan vaikka sulho ärsyttävästi onkin ihannepainossaan, käytiin syömässä Mäkkärillä. Se valaistuksen hetki, kun tajuat että voit olla laihdutuskuurilla ja samaan aikaan saada myös mäkkäriä... Ei kylläkään enempää kuin kaks kertaa kuussa. Vaihdoin vain raskalaiset salaattiin. Ja kokis tietty laittina niinku kaikki normaalit naiset jo tietääkin. Kyllähän se kirpaisee Big Macin 11 pistettä, mutkun edelleen työttömänä normaalisti ei nousta ennen puolta päivää, niin ne 22 pistettä kyllä riittää.

Huomenna ajattelin kyllä tehdä meidän molempien lemppari nakkikeittoa (vaikka anoppi laittoikin nakit pannaan laihduttajilta) Mä huokasin ja sanoin et "hei dude, mä syön mitä mä haluun" mun laidutus ei ole = kidutus. Kaikkea sa syödä, mutta kohtuudella (vanha kunnon painonvartija) Oikeesti kuitenkin kahdessa viikossa -3kg ja ihan kitumatta.

Nyt kyllä pitäs alkaa säästää pisteitä Mintun perjantaisiin tupareihin. Ihana päästä pitkästä aikaa ulos ja tuulettumaan. Viimeks tais olla se suruillisen kuuluisa ilta kun me 2/3 suomalaisella porukalla oltiin tunkemassa Elsasin suomalaisen piirin iltamiin. Jossa ei sitten loppujenlopuks ollutkaan ketään muuta kun me ja joka lopuksi kääntyi tavalliseen tapaan oluen kittausreissuksi. Kivaa oli kyllä!

Laitan lopuksi päivänmeikki kuvan. Saksasta todella edullista Essencee ja ainiin Sephoran alesta ihana huulikiilto. Oikeesti meidän energiansäästölamput ei anna ottaa kuvaa esim. naamastain eli laitan noin tollasen kuivaversion:

The Beginning

Tästä se lähtee. Niinku lupailin/uhkailin Journalissa viimeksi, et jos oisin oikee bloggari, niin näyttäisin esim. uuden kevät laukkuni. Here it goes:


Näin työttömänä tulee vähemmän osteltua mitään, paitsi sapuskaa, eli olen todella tyytyväinen. Hei Hennesiltä ja puoleen hintaan (siihenhän kerää vaikka pulloja puistosta) paitsi ainiin et kerääkkään koska Ranskassa vain about 1% pulloista on palautuspulloja ja tölkit ei ollenkaan. Ei ihme että kaikki tienvieret on täynnä pulloja ja lasinsiruja.

Hyvä kun mäkin seuraan useampaa blogia joka päivä ja jotkut ovat oikeasti se päivän piristys, nyt rupeaa oikeesti huomaamaan et se teksti ei synny itestään.

Torstaina ois sitten työkkärissä tehotapaaminen... siis olen ollut yli 3 kuukautta työkkärin listoilla ja siitähän ne ei tykkää, vaikka en edes saa työttömyyskorvausta. Taas tämmönen erikoisuus, eli vaikka sulla ois ammatti (kuten esim. juuri valmistunut avokkini) niin jos et ole työskennellyt 6 kuukautta Ranskassa et saa työttömyyskorvausta. Aika hauska tuo sinänsä, eli jäät semmoseen rakoon. Ainoa vaihtoehto on sosiaaliturvaminimi eli RMI jota hain marraskuussa. Vieläkään ei ole tullut päätöstä... en uskalla edes kuvitella miksi. Pitäis soittaa sinne toimistoon, mut jotenkin arveluttaa. Siinä on semmonen linkku niinku voi arvata et jos elät jonkun kanssa siis (huom. eri sukupuolta olevan) sulla ei ole oikeutta etes siihen minimiin. Ja niin edespäin.

Ajattelin ottaa sinne työkkäriin mukaan kaikki työhakemuksiini saamat kielteiset vastaukset ja tein listan kaikista paikoista joihin olen hakenut. Jos se työpaikka ei rupea urkenemaan niin haluasin nyt keväällä käydä tekokynsi-kurssin. Nehän on kaikki maksullisia mutta koska se varmaankin auttaisi huomattavasti työnhakuani aion VAATIA päästä sellaiselle.

Jotenkin kauheen henk. koht tuli tästä postauksesta... Onneksi kenenkään jota ei kiinnosta ei tarvii lukea :D

Lättään tähän vielä kuvan uudesta cd hyllystä (vieressä ihq Elvis kello jonka sain joululahjaksi):