torstai 7. elokuuta 2008

No niin

Eilen tuli sitten puhelu. Joo, vastaus on negatiivinen, valitsimme jonkun muun joka vastasi paremmin hakemuskriteerejämme. Melkein neljän tunnin haastattelun jälkeen. En sitten tiiä kumpi; kirjamyyjä vai lasten iltäpäiväkerhon pitäjä. Ärsyttää ihan käsittämättömän paljon, harmittaa. Olin jo suunnitellu kaiken, työasun ja mitä otan mukaan Pariisiin koulutukseen. Pitäs vaan muistaa, että aina on joku parempi ja etevämpi olemassa. Pitäs vaan muistaa olla toivomatta mitään. "Ole vaan oma itsesi" niinpä, mutta selvästikään minun kohdalla se ei toimi, ei ainakaan täällä.

Aika kuluu koko ajan ja joka kerta kysellään miksi cveessä on yli vuoden aukko. KOSKA KUKAAN EI HALUA PALKATA MINUA!!! Ei siksi, että tykkäisin erityisesti istua yksin kotona koneen äärellä 24/7. Työhaastatteluja on koko ajan vähemmän ja vähemmän, pian ei varmaan enään ollenkaan. Kiva kuulla neuvoja ihmisiltä, et mikset etsi muilta aloilta? Minkähän takia tosiaan? Koska haluaisin kuin varmaan kuka tahansa tehdä mieluista työtä ja käyttää taitojani ja tietojani. En halua siivoojaksi, en tehtaaseen enkä v****u minnekkään lidlin kassalle. En ole vieläkään käsittänyt, miksi joku haluaisi palkata minut tekemään jotain työtä johon minulla ei ole koulutusta eikä kokemusta.

Ei kai tässä muuta sitten, jatkan tätä samaa tylsistymistä ja lopetan tyhjän toivomisen.

7 kommenttia:

M'man kirjoitti...

Pahoillani, etta olet joutunut taas pettymaan.
Tuli mieleen, etta oletko kysynyt miksi sinua ei valittu jatkamaan. Soitellut peraan? Mita toisella oli (mita he kaipasivat) ja sinulla ei. Paasisitpa ainakin pyorittelemasta joitain ajatuksia, jotkut asiat tulisivat selvaemmiksi. Ehka loppujen lopuksi he toivoivat vain kouluttamatonta opiskelijaa? Voi olla, etta loppujen lopuksi syyt joiden takia sinua ei pidetty ovatkin aivan eri kuin mita luulet. (?)

Soitapas, tai meilaa heille takaisin, kysaise vain miksi? Itse soittaisin mielenkiinnosta jos en muusta. Haluaisin ehka siten antaa itselleni rauhan, poistaa turhan itseni vahattelyn ja se ainakin itsellani auttaisi jatkamaan. ;)

Mutta, mutta... tyonhaku ei ole helppoa. Se on aina helpommin sanottu kuin tehty. ( Mieheni valmistuessaan myos etsi pitkaan alansa toita - tuollaisiin "aukko" aiheisiin kysymyksiin - oli se sitten sukulaiset, ystavat tai tyonantajat, se oli aina yhta turhauttavaa. Tyonhaku on monimutkaista, ei koskaan yksinkertaista. Vain sen kunnolla kayneet lapi tietavat. Tai Helppoa se on vain silloin (mielestani) kun juuri hakee mainitsemiisi Lidl hommiin.

Iso rutistus taalta, vaikkemme tunne. Sincèrement. :)

M'man kirjoitti...

ps. Kauhiasti kirjoitusvirheita... suonet anteeksi ;) Ajatus tarkein.

manana kirjoitti...

m'man: kiitos ystävällisistä sanoistasi:) Todellakin harvoin tulee kyseltyä jälkeenpäin miksi juuri minä en päässytkään. Jotenkin tuntuu kauhean vaikealta ottaa uudelleen yhteyttä, kun viimeksi puhelimessa tuntui että toinen osapuoli ei todellakaan halunnut kertoa mitään enempää ja oli itsekkin vaikeassa tilanteessa. Kulta sanoo aina, että joka tapauksessa ne eivät oikeaa syytä kerro, koska se voi olla jotain todella epämielyttävää tai jopa jotain laitonta (kuten esim. ulkomaalaisuus tai vaikka ylipaino) Näiden syiden takiahan ei saa ketään syrjiä, mutta niin kuitenkin tapahtuu joka päivä. Eli joka tapauksessa tuskin oikeaa syytä heistä irti saa. Minulla on vain email osoite, koska puhelut tulivat salaisesta numerosta joten voisin tietenkin mailata perään. Näenhän joka tapauksessa, kun myymälä avataan, kenet he ovat valinneet.

Helppoa ei työnsaanti todellakaan ole, eikä varmaan tästä helpotu. Pitää vaan jaksaa yrittää, koska näköjään kukaan ei tule kotoa hakemaan... Kun vaan keksisi jonkun taikakeinon saada etumatkaa muihin hakijoihin :D

Anonyymi kirjoitti...

Totta pulisit, sun ei tosiaankaan kannata lahtee liidelin kassaks eika tehtaaseen pakkaamaan hertanakkeja! ihan liian usein taalla asuvat suomalaiset tyytyy liian vahaan ja sit parin vuoden paasta kun on "hanttihommiin" kyllastytty ja ehkapa pari lastakin niin etipa sitten oman alan toita, sittenhan se vasta tahmeeta onkin.
ma oon vahan sita mielta etta tässä ne juntit teki ihan vaaran valinnan. ei ottanu sua sinne just jonkun tollasen ulkonaollisen asian takia vaikka oot ihan varmasti paras.

vinkkejä seurv. tyohaastatteluun junttien kellistämiseen:

1) pukeudu mustaan etta naytat laihemmalta. olit sitten tukeva tai laiha, ranskiksien silmissa hoikkuus aina hyvaksi.
pukeudu mahdollisimman naisellisesti eli ranskalaismaisesti. varmista tyyli poikaystavaltasi.

2) tuunaa CV uuteen uskoon tayttamalla vuoden aukko. onnistuu vaikkapa venyttamalla edellinen tyokokemus puolella vuodella pitemmaksi ja lisaamalla jotain erikoista tyyliin "olin miehen mukana 6kk kestavalla tyopestilla singaporessa jossa hoidin talouttamme (ja miesta)" tai "hoidin koiran kuntoon pitkan leikkauksen jalkeen" tai "huolehdin anopistani joka joutui istumaan useamman kuukauden pyoratuolissa". jotain semmosta, mita ei voi helposti tarkistaa. jos innostusta riittaa vielakin rajumpaan, niin mika ettei keksia itse viimeisin tyopaikka, kuka niita nyt tarkistelee. eihan ranskikset pyytele todistuksia kuin johtoporrasasemissa. tai jos pyytaa niin ne ei edes valttamatta vertaa paivamaaria ceeveeseen (kokemusta on). jotkuthan ei osaa edes lukea. Niin ja aina voi tyokokemusta pullistaa tuunaamalla enemman vastuuta ja tarkeampia tyotehtavia.

3) puhu haastattelussa mahdollisimman kirjakielta, suosi bourgois-tyylia (harjoittele poikaystavan kanssa), langage familie ei kuulu tyohaastatteluun. slangi viela vahemman.

4) yrita hymyilla. voi olla vaikeaa, mutta kerrankos sita.

5)lapsiahan sä tottakai inhoat jos perheenperustamisesta kysytaan. kielletty kysymys, mutta so what.

terveisin toinen sanna ranskasta

manana kirjoitti...

sanna: Kauheen hyviä neuvoja, kiitos!! Ehdottomasti pitää harjoitella niitä haastattelutilanteita, hankalaa vaan kun ne on aina ihan erilaisia, ettei silleen osaa etukäteen varautua. Ja cveetä pitää kans rukata uuteen uskoon :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, terkut blogisi anonyymilta mutta innokkaalta lukijalta! En ole aiemmin kommenttia jättänyt, mutta nyt tekee mieli sanoa, että aidosti pahoillani olen minäkin puolestasi, kun haastattelukin tuntui menneen tosi hyvin.

Ekana tuli mullakin mieleen, että ulkomaalaista syrjivät. :( Itse pistäisin kyllä liikkeen boikottiin, enkä ostaisi sieltä yhtään mitään!

Ja kannustanpa minäkin kysymään, missä olisi voinut parantaa. Tai kysyy ihan suoraan, mikä tökki. Vaikkei rehellistä vastausta saisikaan. Minusta hiljaisuus on aina tavallaan merkki siitä, että hyväksyy huonon kohtelun.

Itse koittaisin varmaan jo hakea töitä oman alan ulkopuoleltakin, mutta on ihanaa, että toiset ovat niin reippaita ja tinkimättömiä, etteivät sellaiseen alistu :)

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! Peukkuja pidän työnhakuusi!

manana kirjoitti...

anonyymi: kiva kuulla, että minullakin vakkarilukijoita! Kyllä tuossa asiassa on jotain epämääräistä ja ulkomaalaisuus ainakin osalta syynä, koska työkkärissäkin saa ihan karmeeta kohtelua ulkomaalaisella nimellä. Kiitos kannustuksesta :)