Jees! Oli ihan kymppipäivä eilen :)
Inhoan edelleen loputtomasti TGV-junien kidutustuoleja, persuus puutuu ja päätä et saa sitten millään luonnolliseen asentoon päänojalle, mutta muuten kaikki meni tosi kivasti.
Saavuin Pariisiin puoli yhdeltätoista ja jatkoin asemalta suoraan Halleille ja Hennesille. Ai niin sitä ennen pysähdyin syömään mäkkärille ja siinä syödessäni kaikessa rauhassa viereisen pöydän miekkonen rupesi jututtamaan minua. Oikein kaikkien oppien mukaan kyseli ensin kelloa ja sitten, että olenko kenties englantilainen... Sitten alettiinkin jo kysellä, että olenko ollut muotikuvissa ja olisinko kiinnostunut. Minä siinä sitten et, ei kiitos en ole, en haluaisi asua Pariisissa ja enkä anna sinulle nyt osoitetta enkä puhelinnumeroa!
Hän, Patrick halusi kuitenkin välttämättä antaa minulle omansa ja rupesi vielä vuolaasti englanniksi kehumaan kasvojeni muotoa ja tyyliäni. Kertakaikkisen limaista... Joo noh, sanoin et kiitos ja ei kiitos, heippa vaan!
Hennesillä ois ollu kaikenmaailman ihania balleriinoja ja muitakin kesäkenkiä, mutta ei mieluisia vaatteita, laukkuja eikä oikein mitään korujakaan. Ostin parit uudet matkasiveltimet, hyvä H&M taas saatavilla aitokarvaisia siveltimiä! Ja sitten jouduin taas ostamaan uuden ripsientaivuttajan, koska täältä ei saa mistään noita vaihtokumeja niihin!
Sitten pyöriskelin siinä Halleilla mm. Fnackin FF-figuriini osastolla vielä vähän ja suuntasin Anatole France-metro pysäkille ja siitä parin metrin päässä sijaitsevaan Givenchyn pääkonttorille. Meitä oli ehkä 15 tyttöä yhteensä ja kolme muuta minun työnvälitysfirmasta. Meidät kahvitettiin sitten siinä macarooneilla ja sitten päästiin vihdoin asiaan. Itse koulutus kesti noin kolme tuntia ja siinä käytiin talon historiaa ja tuoksupuolelta lähinnä uutuuksia. Kuudelta lopetettuamme saimme mukaan lahjakassit ja minä lähdin suunnistamaan takaisin itäsemalle. Onneksi otin reilusti aikaa ennen paluumatkaa ettei tarvinnut juosta mihinkään. Huomasin muuten tällä periaatteessa tosi lyhyellä reissulla, että monesti tosiaan kannattaa (erilaisten kyselijöiden ja kerjääjien kanssa) olla ottamatta mitään kontaktia. Jäi oikeesti ärsyttämään, kun ostin täytettyä patonkia asemalta ja siinä oli vaikka minkälaista ruinaajaa. Jos et anna mitään, saat päällesi kaikenlaista kommenttia ja paras oli tuossa hetkeä myöhemmin, kun sitten olin jo syömässä sitä omilla rahoillani ostamaani patonkia. Yks poika tuli siihen kahden sentin päähän ja esitti, että hänellä ja hänen tyttökaverilla on todella vaikeeta... Minä siihen, että just annoin tuolle edelliselle tyypille ja hän vastasi, että ei sitä nyt kuitenkaan tarvitse puhua ruoka suussa... Mä olin, että mitä kettua tulet kerjäämään, kun näät, että ihminen syö! Vaikea kirjoittaa aiheesta kuulostamatta tosi snobilta, mutta toinen tilanne samana päivänä oli metrossa, kun kaljottelevat nuoret miehet käskivät minun ja vieressäni istuvan naisen nousemaan metrossa ylös ettemme olisi heidän tiellään. Just niin poijjat. Kun itsellä on niin vähän ja asiat huonosti, niin voi hyvinkin keskittyä muiden kouluttamaiseen ja sivistämiseen.
Tässä parit otokset koulutustilan katolta, olisin voinut ehkä kysyä, oisko sisältäkin saanut kuvata...
Mut ehkä nämä Pariisin katot ovat kiinnostavampi, sisältähän talot näyttävät täällä melkolailla samanlaisilta.
ja tälläisen kassin sain lähtiessä...
Ja sieltä paljastui Givenchyn uusin tuoksu Ange ou Demon le secret, harmi etten pidä tuoksusta sitten yhtään, ihan liian pistävä minun makuun :)
Kotona minua odotti vielä tällainen ylläri englannista :D
english: My day at Paris was great and of course I had to stop by at H&M and stock up on eyelash-curlers and travel-brushes. I got the Ange ou Demon le secret as a gift from Givenchy, and I have to say I really enjoyed the training and I hope I get to attend more of those in the future. When I got home in the evening I found the name-necklace I ordered from Ebay, a day full of pleasant surprises :)
