Stressi

Eilen oli taas työkkäriaamu. 10.00 olin virkeenä paikalla. Todella mukava ja rento koulutusvastaava. Sanoi ihan suoraan, että sitä rahallista avustusta on todella vaikee saada. Pitää taas pyytää ne hintatarjoukset, koska nämä annetut päivämäärät ovat liian myöhään. Sitten mukaan cv + hakukirje, täällä motivaationkirje (lettre de motivation). Sittenkin ne korvaa maksimissaan vain 900€. Blaa Blaa. Sekin oli pahoillaan... Niin kun et saa edes työttömyyskorvausta etkä sosiaaliapua. Sepä se. Jos se vaan auttais työnsaannissa, niin eikö se ois sen arvoista?

Sen jälkeen aamupäivällä meidät oli kutsuttu anopille syömään ja syötiikin sitten antaumuksella. Lohta, perunoita ja omenapiirakkaa. Suunnitelmissa oli sen jälkeen suunnata Kehliin Mintun kanssa. Retki olikin tuottoisa, kaikenmaailman tilpehööriä tarttui mukaan:

Kuten nämä Essencen kevätmeikkiuuutuudet, Fructiksen Oil repair pikahoito, kysilakanpoistoaine ja sytkärintäyttökaasua (ihan kaasu-uunin sytyttämistä varten, elä äiti kuvittele mitään muuta)

Illalla oli tarkoitus katsastaa uudelleen Elsasin suomiseuran toimintaa, hienossa La Bourse ravintolassa. En muista kerroinko surkuhupaisasta viimekerrasta, kun oltiin todellakin ainoat suomalaiset paikalla. Noh tällä kertaa olikin seuran vuosikokous ja porukkaa sen mukaisesti. En usko, että tulee näissä riennoissa useammin käytyä. Leidit edustivat hieman eri ikäluokkaa kuin me ja vaikuttivat muutenkin olevan ihan eri aaltopituudella. Olli sai jossain vaiheessa soiton kaveriltaan ja lähti hyvin liukkaasti omille teilleen. Onneksi kokous ei kestänyt kuin jotain kaksi tuntia ja siinä vaiheessa kun muut rupesivat tilailemaan ruokiaan me kans Mintun kanssa kadottiin iltaan.

Olli löytyi sitten parin kaverinsa seurasta Les Frères Berthomista. Istuttiin ja turistiin puoleen yöhön asti, jolloin reippaimmat työssäkävijät lähtivät kotia kohti. Mehän emme kuulu edellä mainittuun ryhmään kullan kanssa eli lopettelimme olusemme rauhassa. Lanternin vessassa oli selvästi joku salakerhon kokoontuminen, siihen malliin tyypit virnusivat.

Tarjoituksemme oli kokeilla uutta yöbussilinjaa. Viimeinen ratikka lähtee keskusta 00.30 ja siihen jos et ennen (viime vuonna) kerinnyt niin oottelit aamu neljään jossain baarin nurkassa. Lähteemme mukaan yöbussi kulkee tasatunnein Homme de Feriltä ratikkalinjojen mukaisesti. Ooteltiin siinä sitten tunteroinen eikä linkkua vaan kuulunut. Alkoi palella ja tulimme siihen tulokseen, että varmaan joku on ymmärtäny väärin. Ehdotin sitten et voitaisko soittaa anoppi hakemaan, kun se ei kuulemma nuku öisin. Se sitten lupasi tulla hakemaan keskustasta. Ajattelin treffipaikalle kävellessämme katsastaa kuitenkin vielä normaalin bussipysäkkimme aikataulut. Ratikan ja bussipysäkin välimatka ehkä 200m.. Ja siellähän se iloisesti luki. Yölinja, joka tasatunti tältä pysäkiltä. Tuttu naamanvenähdys. Päätin olla hakkaamatta päätäni seinään, ettei anopin tarviis rueta ihmettelemään. Turvallisesti kotona oltiin vasta kahden jälkeen.

Tänä aamuna sain puhelisoiton Nocibé-kempparista hyvin pirtsakalta myymälävastaavalta. Keskustassa sijaitsevaan liikkeeseen olin käynyt heittämässä cveen joskus ennen joulua. Haastattelu huomenna 11.00 :D Nyt jos ei onnaa niin...

You Are 84% Democrat

You are a card carrying Democrat, and a pretty far left one at that! There's no chance anyone would ever mistake you for a Republican.

How Democrat Are You?

Ranskan hyviä puolia :D

15 asteen helteen kunniaksi ajattelin nyt listata vaihteeksi positiivia juttuja, joihin olen törmänny Ranskassa.

1. Kulta: Ei kaipaa selittelyjä, ihanin

2. Lämpö: koko vuoden ympäri on lämpimämpi kuin Suomessa. Kesällä se hiostava 35, talvella se mukava 15.

3. Televisio: tähän tulee nyt useampi kohta.

- Guignols: Hauska tyyliin Itsevaltiaat, mutta parempi. Eli päivän uutiset, kaikkia pannaan yhtälailla halvalla. Ja ihanin juotaja Patrick Poivre d'Arvor ( Zinedine Zidane mainostaa sponsoreitaan, jalkapalloliigaa ei saada myytyä televisioon tänä vuonna) Canal +

- Confessions Intimes: Reality-tirkistelyä tavallisten ihmisten ongelmiin (mustasukkainen nainen, joka kieltää mieheltään kaikkien toisten naisten katselun, huom. myös normaalit lehdet ja mainokset, klassikko) TF1

- Super Nanny: Hirviöpentuja kasvattamaan tulee tiukka, mutta samalla mukava superlastenhoitaja M6

- Nouvelle look, pour une nouvelle vie: Aika uusi relooking eli muuttumisleikki-ohjelma.
(ei vise kauhee suksee, kun en ees löydä linkkiä) M6

- Pascal, le grande frere: Ongelmateinit ruotuun (laatuviihdettä siis, aika samanlainen kuin super nanny, mutta hankalempia tapauksia) TF1

4. Hyvä ruoka: Melkein kaikki käy (paitsi puput, sammakkot tai etanat... hell no!)

- Raclette: tästä oonkin jo maininnu. Ihan ykkönen

- Tarte Flambee: Itse tehtynä ja runsaalla oluella alas huuhdeltuna paras

- Pizza 36: meidän oma lähipizzeria, kokeilleet tietää miksi

- Cassoulet: Etelästä kotoisin oleva papu-lihapata

- Hyvät salaatit ja vinaigrette

5. Juotava: Mikäs hyvän ruoan kruunaa

- Olut: Ambree eli keskitumma

- Siideri: aito ranskalainen, ei ensansseja, ihan eri tavalla hyvää kuin suomalainen

- Viini: itse tyksin kovasti roseesta, mutta tietty muitakin hyviä on sattunu kohdalle.

- Cremant: elsasilainen kuohuva, juhlavimpiin tilaisuuksiin

Vous êtes unique...

Olette ainutkertainen...

Siis näin hellästi köyhää, mutta uskollista asiakasta muistettiin tänään Yves Rocherilla.
Sain kaksi tuotetta yhden hinnalla ja koska meillä vaihtuu kanta-asiakaskortti, niin se entisen kortin täyteen ja minkä tahansa lahjan. Ahneena tietenkin olin jo käyny hyllyjä läpi ja valkannut hinnakkaimmasta päästä 28,50 maksavan kiinteyttävän voiteen. Nyt kun tuo painokin on tippunu viis kiloo niin ois kiva jos nahka kuitenkin pysyis mukana menossa.

Ihan muuten niinku Suomessa ei ois Yves Rocheria.. Osaan olla kyllä todella eksoottinen.

Kävin tänään kaupungilla pyytämässä hinnat kahdesta yksityisestä tekokynsikursseja järjestävästä koulusta. Torstaina työkkärissä sitten pitäis saada ne päättäjät vakuuttuneiksi, että sellainen kannattais mulle kustantaa..

Käytiin vielä Auchanissa ruokaostoksilla. Mentiin kaupungista ratikalla ja anoppi tuli sit autolla heittämään kotia. Auchanin yhteydessä meillä on valtava ostoskeskus, jossa ei sinällään ole mitään jännää tai kivaa ostettavaa ainakaan mulla. Mutta yksi ainainen pysähtymisen ja suuren haikeuden aiheuttaja on ikkunallinen eläinkauppa. Voi niitä pupuvauvoja! Tänään oli kolme erillistä koppia täynnä. Mustia, harmaita, maitokahvinvärisiä... Extra nain eli hermeliinejä oletan. Jos vaan en ois allerginen niin voi että meillä voi olla ihqq yhdessä. Onneks on kulta jota saa helliä ilman Aeriustakin

Kiva pinkki

Tein tänään aivan mahtavaa kiinalaista kotikokista löytämälläni reseptillä. Kannattaa kokeilla. Tosi helppoa, kevyttä ja ennenkaikkea hyvää.


Huomista odotellaan aika jännittyneinä, että minkälaisissa merkeissä soittaavat työkkäristä. Onneksi kulta vakuutti, että ei ne voi mua pakottaa mihin tahansa paikkaan jos se ei todellakaan vastaa antamiani hakukriteerejä.

Mietin muuten, että meneekö tämä blogi jotenkin liian monimutkaiseksi? Onko kukaan löytäny sitä, minkä takia on tänne alunperin eksynyt?

Ai niin

Unohdin mainita, että kyseinen nainen oli mademoiselle naimaton siis ja kuitenkin reippaasti aikuinen. Oiskohan saattanu olla kade? Hän koki vielä tarpeelliseksi mainita, että hänen mielestään vaikutin kylmältä "J'ai l'impression que vous êtes un peu froide". Tietenkin yritin olla vakavan oloinen enkä kikatella turhia, kyseessä kuitenkin työhaastattelu! Olin kuitenkin omasta mielestäni rehellinen ja avoin. Virallisissa tilanteissa tietenkin vielä yritän erityisesti puhua mahdollisimman hyvää kieltä, kullalta kun on tarttunut kaikenlaista epämääräista sanastoa ja ilmaisuja.

Työhaastattelu

Voi elämä. Jotenkin hommauduin ihme liemeen, ihan huomaamattani viimekerralla työkkärissä. Todellakin se tehokas ihminen soitti erääseen työtarjouksen laittaneeseen epilointifirmaan ja tarjosi minua. Nyt kävi niin huonosti etten osannut tarpeeksi selvästi ilmaista, etten todellakaan ole kiinnostunut tavallisesta kosmetologityöstä. (hirveetä kieltä) Sanoin kyllä, että olen kiinnostuneenpi myynti ja meikkauspuolesta ja niissä koen olevani vahvoilla. En todellakaan halua sulkeutua jonnekkin ihme hoitolan takahuoneeseen repimään karvoja kenestäkään.

Elkäähän mitään. Jouduin siis työvoimatoimiston velvoittamana lähettämään cveen tähän edeltä mainittuun Espace Epilation puljuun. Noh se nainen soitteli sitten eilen et pääsenkö kello 14.00 haastatteluun.
Ihan hieno hoitola, nuoria hymyileviä kosmetologi tyttöjä paljon. Se itse pomo oli kauheen nätti, herttanen, ehkä marokko-algeria akselilta peräisin oleva, about 35 nainen. Okei mennään sitten yhteen niistä kauhua herättävistä takahuoneista, jossa ovessa oli jonkun tehokkaan Yazminan nimi.

Se sitten käy kyselemään niitä ärsyttäviä iänikuisia kysymyksiä. "Miten kauan olet ollut Ranskassa?" "Miksi olet tullut?" "Miksi olet ollut melkein vuoden työttömänä?"... ja jatkuu samaa rataa. "Ai olet tullut Ranskaan jonkun miehen perässä? Mulla alkaa mieliala laskea. Tää on just tätä, jota sain kuulla aika paljon silloin 3,5 vuotta sitten. Ja sukulaisilta. "Lutka se on, joka ensimmäisen ottajan mukaan lähtee". Noh nostin vähän leukaa pystyyn ja sanoin, että päivääkään en ole tätä päätöstä katunut ja tekisin saman päätöksen jos uudestaan olisi tehtävä. "Mitäs tämä sinun mari (mies) sitten tekee työkseen?" Olin itse käyttänyt sanaa copain (poikakaveri) alussa. Minä vaan että "diplomi-insinööri ja eihän se minun mies ole". Nainen kääntää selän ja sanoo kovaan ääneen "Mutta tehän asutte yhdessä?? No ei se kai mikään katastrofi ole... Mulla tipahti leuka tässä kohdassa aika pahasti.

"Kokeillaanpas sitten näitä sinun työskentely tapoja, sinullahan tietenkin on aikaa?". Tässä vaiheessa en kehdannut sanoa, että se minun synninteko partneri kyllä itseasiassa odottelee kaupungilla. Se kiskas housut pois ja kapusi hoitopedille. Oli muuten karvaset jalat.. Noh sitten piti selittää mitä aioin tehdä ja se sitten komentoi koko ajan miten hänen mielestä tulisi tehdä. Epiloin sitten kuumavahalla toisen jalan ja hän totesi vaan että näkee kyllä, ettei mulla ole minkäänlaista rutiinia. Noh eipä vise koulusta olekkaan kuin mitä yli neljä vuotta, enkä edelleenkään tee hoitoja mielelläni. Monikin kosmetologi tekee muuta työtä juuri esim. myyntiä. Melkein kaikki esim. Sokoksen kosmetiikkapuolen myyjät ovat kosmetologeja (ainakin Kajaanissa) Eihän kalliita kosmetiikkatuotteita myydä ihan tavallisella kaupallisella koulutuksella?

Ja sitten se sano et joo ei hän mulle sitä työpaikkaa tarjoa, mutta soittaa maanantaina sille minun työkkärivastaavalle ja keskustelee sen kanssa jos saatasiin minulle just se kynsikurssi-tyylinen harjoittelu joku-ihme-sopimus. "Sinähän olet kiinnostunut ja valmis oppimaan". Työkkärin listoilta poispotkimisen pelossa selitin jotain epämääräistä et "joo kai ". "Koska eihän kaikki halua tehdä epilointia" Hello! Teki mieli sanoa, että niinpä! Enhän minä tähän paikkaan halunnutkaan, vaan se työkkärin täti pakotti. Todellakin ne poistaa listoilta ne, jotka eivät vastaa heille annettuihin tarjouksiin.
Jännä sinäänsä, kun enhän minä hyödy mitään siitä työkkärin listoilla olosta. Ainakaan rahallisesti, koska Ranskassa työttömyyskorvausta saavat vain ne, jotka ovat jo työskennelleet nimimissään 6 kuukautta. Ei paljon naurata. Ajatelkaan esim. nuoria valmistuneita. Kultakin on työkkärissä kirjoilla, mutta eihän sieltä rahaa tipu ehei. Jos rahaa jostain syystä elämiseen tarvisee, saa sitä sossusta jos asuu joko yksin tai samaa sukupuolta olevan kanssa... Nyt vois sitten kysyä et no milläs me eletään? Ja karmea totuus on että vanhempien siivellä. Minullahan on marraskuussa viety hakemus sossuun ja päätöstä en ole saanut. Enkä ole uskaltanut soitella perään, koska nehän on varmaan tehny tarkastuksen anopin luo missä minä virallisesti asun. Kattoneet, et joo siellähän ne haurehtaa... kaksi nuorta miestä, nuori epäilyttävä ulkomaalainen nainen ja vanhempi rouva. Kultahan asuu virallisesti täällä. Heheheh. Surkee tilanne.